Etymology
ääni + -tön
Pronunciation
- IPA: [ˈæːne̞t̪ø̞n]
- Hyphenation: ää‧ne‧tön
Adjective
äänetön (comparative äänettömämpi, superlative äänettömin)
- quiet, soundless
- Metsä oli äänetön. — The forest was quiet.
Declension
Declension of äänetön (type onneton)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
äänetön |
äänettömät |
|---|
| genitive |
äänettömän |
äänettömien
äänetönten1 |
|---|
| partitive |
äänetöntä |
äänettömiä |
|---|
| accusative |
äänetön
äänettömän |
äänettömät |
|---|
| inessive |
äänettömässä |
äänettömissä |
|---|
| elative |
äänettömästä |
äänettömistä |
|---|
| illative |
äänettömään |
äänettömiin |
|---|
| adessive |
äänettömällä |
äänettömillä |
|---|
| ablative |
äänettömältä |
äänettömiltä |
|---|
| allative |
äänettömälle |
äänettömille |
|---|
| essive |
äänettömänä |
äänettöminä |
|---|
| translative |
äänettömäksi |
äänettömiksi |
|---|
| instructive |
– |
äänettömin |
|---|
| abessive |
äänettömättä |
äänettömittä |
|---|
| comitative |
– |
äänettömine |
|---|
| 1) Rare. |
|
Derived terms