Last modified on 9 May 2015, at 08:21

Keijo

FinnishEdit

EtymologyEdit

Invented at the end of the 19th century from a dialectal Finnish form of keiju (elf), partly as a translation of the Swedish Alf.

PronunciationEdit

Proper nounEdit

Keijo

  1. A male given name.
    • 2000 Juhani Syrjä, Juho 34-63, in Juho (Gummerus 2008), ISBN 9789512077809, page 421:
      Keijo vanhempana toimi perämiehenä. Yrittävä Tenho otti vastaan valmista tavaraa. Kyläpuheessa poikia kutsuttiin Tenuksi ja Kessuksi vastoin heidän äitinsä kauneusaistia. Marttaankin taisi nimiväännös vaikuttaa, kun hän piti Kessua vähän roikalemaisena poikana ja Juhanille huonona seurana. Minä häntä tästä arviostaan myöhemmin muistutin, kun Keijo kasvatti Kopran sahan mahtavaksi laitokseksi aivan rehellisillä tempuilla.

DeclensionEdit