Merensuu

Ingrian

Etymology

From meren (“of sea”) +‎ suu (“mouth”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmerenˌsuː/, [ˈme̞re̞nˌs̠uː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmerenˌsuː/, [ˈme̞re̞nˌʃuː]
• Rhymes: -uː
• Hyphenation: Me‧ren‧suu

Proper noun

Merensuu

1. The rivermouth of the river Luga, Leningrad oblast, Russia.

Declension

Declension of Merensuu (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	Merensuu	Merensuut
genitive	Merensuun	Merensuijen
partitive	Merensuuta	Merensuita
illative	Merensuuhu	Merensuihe
inessive	Merensuus	Merensuis
elative	Merensuust	Merensuist
allative	Merensuulle	Merensuille
adessive	Merensuul	Merensuil
ablative	Merensuult	Merensuilt
translative	Merensuuks	Merensuiks
essive	Merensuunna, Merensuun	Merensuinna, Merensuin
exessive1)	Merensuunt	Merensuint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 305