Wiktionary

ansaita

Finnish edit

Etymology edit

From Proto-Finnic [Term?] (compare Karelian ašnita); originally *asnaita, asnata (attested in 1787). The modern form is probably by folk etymology with ansa (“trap”) (and to avoid the hard-to-pronounce -sn-; compare känsä from earlier käsnä). The Finnic word is probably borrowed from Proto-Germanic [Term?], from Proto-Germanic *asniz, *asunz (“reward”) (compare Gothic 𐌰𐍃𐌽𐌴𐌹𐍃 (asneis, “a hireling, day labourer”)).

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈɑnsɑi̯tɑˣ/, [ˈɑ̝ns̠ɑ̝i̯t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑnsɑitɑ
  • Syllabification(key): an‧sai‧ta

Verb edit

ansaita

  1. (transitive) to earn, make, win, gain (e.g. money)
    ansaita nettona ― to net, clear
    ansaita bruttona ― to gross
    Kuinka paljon hän ansaitsee nettona kuukaudessa?
    How much does she net per month?
  2. (transitive) to deserve, merit, be entitled to, be worthy of (+ first infinitive with verbs)
    Ansaitsevatko murhaajat kuolla?
    Do murderers deserve to die?
    Et ansaitse tätä kunniaa pätkän vertaa!
    You are not worthy of the tiniest piece of this honour!
    Minusta hän ei ansaitse enempää arvostelua.
    In my opinion, he doesn't merit any more criticism.

Conjugation edit

Inflection of ansaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ansaitsen en ansaitse 1st sing. olen ansainnut en ole ansainnut
2nd sing. ansaitset et ansaitse 2nd sing. olet ansainnut et ole ansainnut
3rd sing. ansaitsee ei ansaitse 3rd sing. on ansainnut ei ole ansainnut
1st plur. ansaitsemme emme ansaitse 1st plur. olemme ansainneet emme ole ansainneet
2nd plur. ansaitsette ette ansaitse 2nd plur. olette ansainneet ette ole ansainneet
3rd plur. ansaitsevat eivät ansaitse 3rd plur. ovat ansainneet eivät ole ansainneet
passive ansaitaan ei ansaita passive on ansaittu ei ole ansaittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ansaitsin en ansainnut 1st sing. olin ansainnut en ollut ansainnut
2nd sing. ansaitsit et ansainnut 2nd sing. olit ansainnut et ollut ansainnut
3rd sing. ansaitsi ei ansainnut 3rd sing. oli ansainnut ei ollut ansainnut
1st plur. ansaitsimme emme ansainneet 1st plur. olimme ansainneet emme olleet ansainneet
2nd plur. ansaitsitte ette ansainneet 2nd plur. olitte ansainneet ette olleet ansainneet
3rd plur. ansaitsivat eivät ansainneet 3rd plur. olivat ansainneet eivät olleet ansainneet
passive ansaittiin ei ansaittu passive oli ansaittu ei ollut ansaittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ansaitsisin en ansaitsisi 1st sing. olisin ansainnut en olisi ansainnut
2nd sing. ansaitsisit et ansaitsisi 2nd sing. olisit ansainnut et olisi ansainnut
3rd sing. ansaitsisi ei ansaitsisi 3rd sing. olisi ansainnut ei olisi ansainnut
1st plur. ansaitsisimme emme ansaitsisi 1st plur. olisimme ansainneet emme olisi ansainneet
2nd plur. ansaitsisitte ette ansaitsisi 2nd plur. olisitte ansainneet ette olisi ansainneet
3rd plur. ansaitsisivat eivät ansaitsisi 3rd plur. olisivat ansainneet eivät olisi ansainneet
passive ansaittaisiin ei ansaittaisi passive olisi ansaittu ei olisi ansaittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ansaitse älä ansaitse 2nd sing. — —
3rd sing. ansaitkoon älköön ansaitko 3rd sing. olkoon ansainnut älköön olko ansainnut
1st plur. ansaitkaamme älkäämme ansaitko 1st plur. — —
2nd plur. ansaitkaa älkää ansaitko 2nd plur. — —
3rd plur. ansaitkoot älkööt ansaitko 3rd plur. olkoot ansainneet älkööt olko ansainneet
passive ansaittakoon älköön ansaittako passive olkoon ansaittu älköön olko ansaittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ansainnen en ansainne 1st sing. lienen ansainnut en liene ansainnut
2nd sing. ansainnet et ansainne 2nd sing. lienet ansainnut et liene ansainnut
3rd sing. ansainnee ei ansainne 3rd sing. lienee ansainnut ei liene ansainnut
1st plur. ansainnemme emme ansainne 1st plur. lienemme ansainneet emme liene ansainneet
2nd plur. ansainnette ette ansainne 2nd plur. lienette ansainneet ette liene ansainneet
3rd plur. ansainnevat eivät ansainne 3rd plur. lienevät ansainneet eivät liene ansainneet
passive ansaittaneen ei ansaittane passive lienee ansaittu ei liene ansaittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ansaita present ansaitseva ansaittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ansaitakseni ansaitaksemme
2nd ansaitaksesi ansaitaksenne
3rd ansaitakseen
ansaitaksensa
past ansainnut ansaittu
2nd inessive2 ansaitessa ansaittaessa agent3 ansaitsema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ansaitessani ansaitessamme
2nd ansaitessasi ansaitessanne
3rd ansaitessaan
ansaitessansa
negative ansaitsematon
instructive ansaiten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive ansaitsemassa —
elative ansaitsemasta —
illative ansaitsemaan —
adessive ansaitsemalla —
abessive ansaitsematta —
instructive ansaitseman ansaittaman
4th4 verbal noun ansaitseminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ansaitsemaisillani ansaitsemaisillamme
2nd ansaitsemaisillasi ansaitsemaisillanne
3rd ansaitsemaisillaan
ansaitsemaisillansa

Synonyms edit

  • (to earn, make): tienata
  • (to deserve): sietää, saada (both in indicative or conditional mood, when speaking in 3rd-person singular or plural)

Derived terms edit

Related terms edit

Further reading edit

Anagrams edit

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=ansaita&oldid=78856340"