ansaitsematon

Finnish edit

ansaita (“earn, deserve”) +‎ -maton

ansaitsematon (comparative ansaitsemattomampi, superlative ansaitsemattomin)

Inflection of ansaitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		ansaitsematon	ansaitsemattomat
genitive		ansaitsemattoman	ansaitsemattomien
partitive		ansaitsematonta	ansaitsemattomia
illative		ansaitsemattomaan	ansaitsemattomiin
		singular	plural
nominative		ansaitsematon	ansaitsemattomat
accusative	nom.	ansaitsematon	ansaitsemattomat
accusative	gen.	ansaitsemattoman	ansaitsemattomat
genitive		ansaitsemattoman	ansaitsemattomien ansaitsematonten^rare
partitive		ansaitsematonta	ansaitsemattomia
inessive		ansaitsemattomassa	ansaitsemattomissa
elative		ansaitsemattomasta	ansaitsemattomista
illative		ansaitsemattomaan	ansaitsemattomiin
adessive		ansaitsemattomalla	ansaitsemattomilla
ablative		ansaitsemattomalta	ansaitsemattomilta
allative		ansaitsemattomalle	ansaitsemattomille
essive		ansaitsemattomana	ansaitsemattomina
translative		ansaitsemattomaksi	ansaitsemattomiksi
abessive		ansaitsemattomatta	ansaitsemattomitta
instructive		—	ansaitsemattomin
comitative		—	ansaitsemattomine

Possessive forms of ansaitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)

Rare. Only used with substantive adjectives.

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		ansaitsemattomani	ansaitsemattomani
accusative	nom.	ansaitsemattomani	ansaitsemattomani
accusative	gen.	ansaitsemattomani	ansaitsemattomani
genitive		ansaitsemattomani	ansaitsemattomieni ansaitsematonteni^rare
partitive		ansaitsematontani	ansaitsemattomiani
inessive		ansaitsemattomassani	ansaitsemattomissani
elative		ansaitsemattomastani	ansaitsemattomistani
illative		ansaitsemattomaani	ansaitsemattomiini
adessive		ansaitsemattomallani	ansaitsemattomillani
ablative		ansaitsemattomaltani	ansaitsemattomiltani
allative		ansaitsemattomalleni	ansaitsemattomilleni
essive		ansaitsemattomanani	ansaitsemattominani
translative		ansaitsemattomakseni	ansaitsemattomikseni
abessive		ansaitsemattomattani	ansaitsemattomittani
instructive		—	—
comitative		—	ansaitsemattomineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		ansaitsemattomasi	ansaitsemattomasi
accusative	nom.	ansaitsemattomasi	ansaitsemattomasi
accusative	gen.	ansaitsemattomasi	ansaitsemattomasi
genitive		ansaitsemattomasi	ansaitsemattomiesi ansaitsematontesi^rare
partitive		ansaitsematontasi	ansaitsemattomiasi
inessive		ansaitsemattomassasi	ansaitsemattomissasi
elative		ansaitsemattomastasi	ansaitsemattomistasi
illative		ansaitsemattomaasi	ansaitsemattomiisi
adessive		ansaitsemattomallasi	ansaitsemattomillasi
ablative		ansaitsemattomaltasi	ansaitsemattomiltasi
allative		ansaitsemattomallesi	ansaitsemattomillesi
essive		ansaitsemattomanasi	ansaitsemattominasi
translative		ansaitsemattomaksesi	ansaitsemattomiksesi
abessive		ansaitsemattomattasi	ansaitsemattomittasi
instructive		—	—
comitative		—	ansaitsemattominesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		ansaitsemattomamme	ansaitsemattomamme
accusative	nom.	ansaitsemattomamme	ansaitsemattomamme
accusative	gen.	ansaitsemattomamme	ansaitsemattomamme
genitive		ansaitsemattomamme	ansaitsemattomiemme ansaitsematontemme^rare
partitive		ansaitsematontamme	ansaitsemattomiamme
inessive		ansaitsemattomassamme	ansaitsemattomissamme
elative		ansaitsemattomastamme	ansaitsemattomistamme
illative		ansaitsemattomaamme	ansaitsemattomiimme
adessive		ansaitsemattomallamme	ansaitsemattomillamme
ablative		ansaitsemattomaltamme	ansaitsemattomiltamme
allative		ansaitsemattomallemme	ansaitsemattomillemme
essive		ansaitsemattomanamme	ansaitsemattominamme
translative		ansaitsemattomaksemme	ansaitsemattomiksemme
abessive		ansaitsemattomattamme	ansaitsemattomittamme
instructive		—	—
comitative		—	ansaitsemattominemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		ansaitsemattomanne	ansaitsemattomanne
accusative	nom.	ansaitsemattomanne	ansaitsemattomanne
accusative	gen.	ansaitsemattomanne	ansaitsemattomanne
genitive		ansaitsemattomanne	ansaitsemattomienne ansaitsematontenne^rare
partitive		ansaitsematontanne	ansaitsemattomianne
inessive		ansaitsemattomassanne	ansaitsemattomissanne
elative		ansaitsemattomastanne	ansaitsemattomistanne
illative		ansaitsemattomaanne	ansaitsemattomiinne
adessive		ansaitsemattomallanne	ansaitsemattomillanne
ablative		ansaitsemattomaltanne	ansaitsemattomiltanne
allative		ansaitsemattomallenne	ansaitsemattomillenne
essive		ansaitsemattomananne	ansaitsemattominanne
translative		ansaitsemattomaksenne	ansaitsemattomiksenne
abessive		ansaitsemattomattanne	ansaitsemattomittanne
instructive		—	—
comitative		—	ansaitsemattominenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		ansaitsemattomansa	ansaitsemattomansa
accusative	nom.	ansaitsemattomansa	ansaitsemattomansa
accusative	gen.	ansaitsemattomansa	ansaitsemattomansa
genitive		ansaitsemattomansa	ansaitsemattomiensa ansaitsematontensa^rare
partitive		ansaitsematontaan ansaitsematontansa	ansaitsemattomiaan ansaitsemattomiansa
inessive		ansaitsemattomassaan ansaitsemattomassansa	ansaitsemattomissaan ansaitsemattomissansa
elative		ansaitsemattomastaan ansaitsemattomastansa	ansaitsemattomistaan ansaitsemattomistansa
illative		ansaitsemattomaansa	ansaitsemattomiinsa
adessive		ansaitsemattomallaan ansaitsemattomallansa	ansaitsemattomillaan ansaitsemattomillansa
ablative		ansaitsemattomaltaan ansaitsemattomaltansa	ansaitsemattomiltaan ansaitsemattomiltansa
allative		ansaitsemattomalleen ansaitsemattomallensa	ansaitsemattomilleen ansaitsemattomillensa
essive		ansaitsemattomanaan ansaitsemattomanansa	ansaitsemattominaan ansaitsemattominansa
translative		ansaitsemattomakseen ansaitsemattomaksensa	ansaitsemattomikseen ansaitsemattomiksensa
abessive		ansaitsemattomattaan ansaitsemattomattansa	ansaitsemattomittaan ansaitsemattomittansa
instructive		—	—
comitative		—	ansaitsemattomineen ansaitsemattominensa

ansaitsematon