arvaamaton

Finnish

Etymology

arvata +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋɑːmɑton/, [ˈɑ̝rʋɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): ar‧vaa‧ma‧ton

Adjective

arvaamaton (comparative arvaamattomampi, superlative arvaamattomin)

1. unpredictable

Declension

Inflection of arvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		arvaamaton	arvaamattomat
genitive		arvaamattoman	arvaamattomien
partitive		arvaamatonta	arvaamattomia
illative		arvaamattomaan	arvaamattomiin
		singular	plural
nominative		arvaamaton	arvaamattomat
accusative	nom.	arvaamaton	arvaamattomat
	gen.	arvaamattoman
genitive		arvaamattoman	arvaamattomien arvaamatontenrare
partitive		arvaamatonta	arvaamattomia
inessive		arvaamattomassa	arvaamattomissa
elative		arvaamattomasta	arvaamattomista
illative		arvaamattomaan	arvaamattomiin
adessive		arvaamattomalla	arvaamattomilla
ablative		arvaamattomalta	arvaamattomilta
allative		arvaamattomalle	arvaamattomille
essive		arvaamattomana	arvaamattomina
translative		arvaamattomaksi	arvaamattomiksi
abessive		arvaamattomatta	arvaamattomitta
instructive		—	arvaamattomin
comitative		—	arvaamattomine

Possessive forms of arvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative arvaamattomani arvaamattomani accusative nom. arvaamattomani arvaamattomani gen. arvaamattomani genitive arvaamattomani arvaamattomieni arvaamatontenirare partitive arvaamatontani arvaamattomiani inessive arvaamattomassani arvaamattomissani elative arvaamattomastani arvaamattomistani illative arvaamattomaani arvaamattomiini adessive arvaamattomallani arvaamattomillani ablative arvaamattomaltani arvaamattomiltani allative arvaamattomalleni arvaamattomilleni essive arvaamattomanani arvaamattominani translative arvaamattomakseni arvaamattomikseni abessive arvaamattomattani arvaamattomittani instructive — — comitative — arvaamattomineni second-person singular possessor singular plural nominative arvaamattomasi arvaamattomasi accusative nom. arvaamattomasi arvaamattomasi gen. arvaamattomasi genitive arvaamattomasi arvaamattomiesi arvaamatontesirare partitive arvaamatontasi arvaamattomiasi inessive arvaamattomassasi arvaamattomissasi elative arvaamattomastasi arvaamattomistasi illative arvaamattomaasi arvaamattomiisi adessive arvaamattomallasi arvaamattomillasi ablative arvaamattomaltasi arvaamattomiltasi allative arvaamattomallesi arvaamattomillesi essive arvaamattomanasi arvaamattominasi translative arvaamattomaksesi arvaamattomiksesi abessive arvaamattomattasi arvaamattomittasi instructive — — comitative — arvaamattominesi first-person plural possessor singular plural nominative arvaamattomamme arvaamattomamme accusative nom. arvaamattomamme arvaamattomamme gen. arvaamattomamme genitive arvaamattomamme arvaamattomiemme arvaamatontemmerare partitive arvaamatontamme arvaamattomiamme inessive arvaamattomassamme arvaamattomissamme elative arvaamattomastamme arvaamattomistamme illative arvaamattomaamme arvaamattomiimme adessive arvaamattomallamme arvaamattomillamme ablative arvaamattomaltamme arvaamattomiltamme allative arvaamattomallemme arvaamattomillemme essive arvaamattomanamme arvaamattominamme translative arvaamattomaksemme arvaamattomiksemme abessive arvaamattomattamme arvaamattomittamme instructive — — comitative — arvaamattominemme second-person plural possessor singular plural nominative arvaamattomanne arvaamattomanne accusative nom. arvaamattomanne arvaamattomanne gen. arvaamattomanne genitive arvaamattomanne arvaamattomienne arvaamatontennerare partitive arvaamatontanne arvaamattomianne inessive arvaamattomassanne arvaamattomissanne elative arvaamattomastanne arvaamattomistanne illative arvaamattomaanne arvaamattomiinne adessive arvaamattomallanne arvaamattomillanne ablative arvaamattomaltanne arvaamattomiltanne allative arvaamattomallenne arvaamattomillenne essive arvaamattomananne arvaamattominanne translative arvaamattomaksenne arvaamattomiksenne abessive arvaamattomattanne arvaamattomittanne instructive — — comitative — arvaamattominenne third-person possessor singular plural nominative arvaamattomansa arvaamattomansa accusative nom. arvaamattomansa arvaamattomansa gen. arvaamattomansa genitive arvaamattomansa arvaamattomiensa arvaamatontensarare partitive arvaamatontaan arvaamatontansa arvaamattomiaan arvaamattomiansa inessive arvaamattomassaan arvaamattomassansa arvaamattomissaan arvaamattomissansa elative arvaamattomastaan arvaamattomastansa arvaamattomistaan arvaamattomistansa illative arvaamattomaansa arvaamattomiinsa adessive arvaamattomallaan arvaamattomallansa arvaamattomillaan arvaamattomillansa ablative arvaamattomaltaan arvaamattomaltansa arvaamattomiltaan arvaamattomiltansa allative arvaamattomalleen arvaamattomallensa arvaamattomilleen arvaamattomillensa essive arvaamattomanaan arvaamattomanansa arvaamattominaan arvaamattominansa translative arvaamattomakseen arvaamattomaksensa arvaamattomikseen arvaamattomiksensa abessive arvaamattomattaan arvaamattomattansa arvaamattomittaan arvaamattomittansa instructive — — comitative — arvaamattomineen arvaamattominensa

Derived terms

• arvaamattomasti
• arvaamattomuus

 

compounds

• ennalta-arvaamaton

 

Participle

arvaamaton

1. negative participle of arvata

Further reading

• “arvaamaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• varaamaton