avitus

See also: Avitus

Finnish

Etymology

avittaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑʋitus/, [ˈɑ̝ʋit̪us̠]
• Rhymes: -ɑʋitus
• Syllabification^(key): a‧vi‧tus

Noun

avitus

1. help, boost

Declension

Inflection of avitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		avitus	avitukset
genitive		avituksen	avitusten avituksien
partitive		avitusta	avituksia
illative		avitukseen	avituksiin
		singular	plural
nominative		avitus	avitukset
accusative	nom.	avitus	avitukset
	gen.	avituksen
genitive		avituksen	avitusten avituksien
partitive		avitusta	avituksia
inessive		avituksessa	avituksissa
elative		avituksesta	avituksista
illative		avitukseen	avituksiin
adessive		avituksella	avituksilla
ablative		avitukselta	avituksilta
allative		avitukselle	avituksille
essive		avituksena	avituksina
translative		avitukseksi	avituksiksi
abessive		avituksetta	avituksitta
instructive		—	avituksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of avitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative avitukseni avitukseni accusative nom. avitukseni avitukseni gen. avitukseni genitive avitukseni avitusteni avituksieni partitive avitustani avituksiani inessive avituksessani avituksissani elative avituksestani avituksistani illative avitukseeni avituksiini adessive avituksellani avituksillani ablative avitukseltani avituksiltani allative avitukselleni avituksilleni essive avituksenani avituksinani translative avituksekseni avituksikseni abessive avituksettani avituksittani instructive — — comitative — avituksineni second-person singular possessor singular plural nominative avituksesi avituksesi accusative nom. avituksesi avituksesi gen. avituksesi genitive avituksesi avitustesi avituksiesi partitive avitustasi avituksiasi inessive avituksessasi avituksissasi elative avituksestasi avituksistasi illative avitukseesi avituksiisi adessive avituksellasi avituksillasi ablative avitukseltasi avituksiltasi allative avituksellesi avituksillesi essive avituksenasi avituksinasi translative avitukseksesi avituksiksesi abessive avituksettasi avituksittasi instructive — — comitative — avituksinesi first-person plural possessor singular plural nominative avituksemme avituksemme accusative nom. avituksemme avituksemme gen. avituksemme genitive avituksemme avitustemme avituksiemme partitive avitustamme avituksiamme inessive avituksessamme avituksissamme elative avituksestamme avituksistamme illative avitukseemme avituksiimme adessive avituksellamme avituksillamme ablative avitukseltamme avituksiltamme allative avituksellemme avituksillemme essive avituksenamme avituksinamme translative avitukseksemme avituksiksemme abessive avituksettamme avituksittamme instructive — — comitative — avituksinemme second-person plural possessor singular plural nominative avituksenne avituksenne accusative nom. avituksenne avituksenne gen. avituksenne genitive avituksenne avitustenne avituksienne partitive avitustanne avituksianne inessive avituksessanne avituksissanne elative avituksestanne avituksistanne illative avitukseenne avituksiinne adessive avituksellanne avituksillanne ablative avitukseltanne avituksiltanne allative avituksellenne avituksillenne essive avituksenanne avituksinanne translative avitukseksenne avituksiksenne abessive avituksettanne avituksittanne instructive — — comitative — avituksinenne third-person possessor singular plural nominative avituksensa avituksensa accusative nom. avituksensa avituksensa gen. avituksensa genitive avituksensa avitustensa avituksiensa partitive avitustaan avitustansa avituksiaan avituksiansa inessive avituksessaan avituksessansa avituksissaan avituksissansa elative avituksestaan avituksestansa avituksistaan avituksistansa illative avitukseensa avituksiinsa adessive avituksellaan avituksellansa avituksillaan avituksillansa ablative avitukseltaan avitukseltansa avituksiltaan avituksiltansa allative avitukselleen avituksellensa avituksilleen avituksillensa essive avituksenaan avituksenansa avituksinaan avituksinansa translative avituksekseen avitukseksensa avituksikseen avituksiksensa abessive avituksettaan avituksettansa avituksittaan avituksittansa instructive — — comitative — avituksineen avituksinensa

Synonyms

• apu
• auttaminen

Further reading

• “avitus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• avusti, istuva, sivuta, vautsi

Latin

Etymology

From avus (“grandfather; ancestor, forebear”) +‎ -ītus; but the details of the derivation, such as the provenance of the -ī-, are disputed. According to one analysis, found in Leumann 1977, the term is a "decasuative" formation built on the genitive singular case-form avī. De Vaan says it is "formed after marītus", and so apparently views the ending as analogical.

Pronunciation

• (Classical) IPA^(key): /aˈu̯iː.tus/, [äˈu̯iːt̪ʊs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /aˈvi.tus/, [äˈviːt̪us]

Adjective

avītus (feminine avīta, neuter avītum); first/second-declension adjective

1. (relational) grandfatherly
2. ancestral

   Synonyms: paternus, maiorum

Declension

First/second-declension adjective.

Number	Singular				Plural
Case / Gender	Masculine	Feminine	Neuter		Masculine	Feminine	Neuter
Nominative	avītus	avīta	avītum		avītī	avītae	avīta
Genitive	avītī	avītae	avītī		avītōrum	avītārum	avītōrum
Dative	avītō		avītō		avītīs
Accusative	avītum	avītam	avītum		avītōs	avītās	avīta
Ablative	avītō	avītā	avītō		avītīs
Vocative	avīte	avīta	avītum		avītī	avītae	avīta

Related terms

• avus

Descendants

• Italian: avito
• Portuguese: avito

Further reading

• “avitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “avitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• avitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.