civis

Finnish

Etymology

Borrowed from Latin civis.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːʋis/, [ˈk̟iːʋis̠]
• Rhymes: -iːʋis
• Syllabification^(key): kii‧vis

Noun

civis

1. (university slang) A member of a student nation (osakunta) who is no longer a freshman (fuksi).

Usage notes

• Contrary to nearly all loanwords in Finnish, a borrowed nominative plural cives is sometimes used.

Declension

Inflection of civis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		civis	civikset
genitive		civiksen	civisten civiksien
partitive		civistä	civiksiä
illative		civikseen	civiksiin
		singular	plural
nominative		civis	civikset
accusative	nom.	civis	civikset
	gen.	civiksen
genitive		civiksen	civisten civiksien
partitive		civistä	civiksiä
inessive		civiksessä	civiksissä
elative		civiksestä	civiksistä
illative		civikseen	civiksiin
adessive		civiksellä	civiksillä
ablative		civikseltä	civiksiltä
allative		civikselle	civiksille
essive		civiksenä	civiksinä
translative		civikseksi	civiksiksi
abessive		civiksettä	civiksittä
instructive		—	civiksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of civis (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative civikseni civikseni accusative nom. civikseni civikseni gen. civikseni genitive civikseni civisteni civiksieni partitive civistäni civiksiäni inessive civiksessäni civiksissäni elative civiksestäni civiksistäni illative civikseeni civiksiini adessive civikselläni civiksilläni ablative civikseltäni civiksiltäni allative civikselleni civiksilleni essive civiksenäni civiksinäni translative civiksekseni civiksikseni abessive civiksettäni civiksittäni instructive — — comitative — civiksineni second-person singular possessor singular plural nominative civiksesi civiksesi accusative nom. civiksesi civiksesi gen. civiksesi genitive civiksesi civistesi civiksiesi partitive civistäsi civiksiäsi inessive civiksessäsi civiksissäsi elative civiksestäsi civiksistäsi illative civikseesi civiksiisi adessive civikselläsi civiksilläsi ablative civikseltäsi civiksiltäsi allative civiksellesi civiksillesi essive civiksenäsi civiksinäsi translative civikseksesi civiksiksesi abessive civiksettäsi civiksittäsi instructive — — comitative — civiksinesi first-person plural possessor singular plural nominative civiksemme civiksemme accusative nom. civiksemme civiksemme gen. civiksemme genitive civiksemme civistemme civiksiemme partitive civistämme civiksiämme inessive civiksessämme civiksissämme elative civiksestämme civiksistämme illative civikseemme civiksiimme adessive civiksellämme civiksillämme ablative civikseltämme civiksiltämme allative civiksellemme civiksillemme essive civiksenämme civiksinämme translative civikseksemme civiksiksemme abessive civiksettämme civiksittämme instructive — — comitative — civiksinemme second-person plural possessor singular plural nominative civiksenne civiksenne accusative nom. civiksenne civiksenne gen. civiksenne genitive civiksenne civistenne civiksienne partitive civistänne civiksiänne inessive civiksessänne civiksissänne elative civiksestänne civiksistänne illative civikseenne civiksiinne adessive civiksellänne civiksillänne ablative civikseltänne civiksiltänne allative civiksellenne civiksillenne essive civiksenänne civiksinänne translative civikseksenne civiksiksenne abessive civiksettänne civiksittänne instructive — — comitative — civiksinenne third-person possessor singular plural nominative civiksensä civiksensä accusative nom. civiksensä civiksensä gen. civiksensä genitive civiksensä civistensä civiksiensä partitive civistään civistänsä civiksiään civiksiänsä inessive civiksessään civiksessänsä civiksissään civiksissänsä elative civiksestään civiksestänsä civiksistään civiksistänsä illative civikseensä civiksiinsä adessive civiksellään civiksellänsä civiksillään civiksillänsä ablative civikseltään civikseltänsä civiksiltään civiksiltänsä allative civikselleen civiksellensä civiksilleen civiksillensä essive civiksenään civiksenänsä civiksinään civiksinänsä translative civiksekseen civikseksensä civiksikseen civiksiksensä abessive civiksettään civiksettänsä civiksittään civiksittänsä instructive — — comitative — civiksineen civiksinensä

Related terms

• beaani (“first year student nation member”, in some nations)

Further reading

• “civis”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Latin

Etymology

From Old Latin ceivis, from Proto-Italic *keiwis, from Proto-Indo-European *ḱey- (“to settle, be lying down”).

Pronunciation

• (Classical) IPA^(key): /ˈkiː.u̯is/, [ˈkiːu̯ɪs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈt͡ʃi.vis/, [ˈt͡ʃiːvis]

Noun

cīvis m or f (genitive cīvis); third declension

1. citizen

   Cīvis rōmānus sum.

   I am a Roman citizen.

2. (by extension) a subject (i.e., a person subject to a ruler)

Declension

Third-declension noun (i-stem, ablative singular in -e or occasionally -ī).

Case	Singular	Plural
Nominative	cīvis	cīvēs
Genitive	cīvis	cīvium
Dative	cīvī	cīvibus
Accusative	cīvem	cīvēs cīvīs
Ablative	cīve cīvī	cīvibus
Vocative	cīvis	cīvēs

Derived terms

• cīvicus
• cīvitās
• cīvitātula
• cīvīle
• cīvīlis
• cīvīliter
• cīvīlitās

 

Descendants

• → Italian: cive (learned)

References

• “civis”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “civis”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• civis in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)
• civis in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
• Carl Meißner, Henry William Auden (1894) Latin Phrase-Book‎^[2], London: Macmillan and Co.
  • the aristocracy (as a party in politics): boni cives, optimi, optimates, also simply boni (opp. improbi); illi, qui optimatium causam agunt
    
  • a citizen of the world; cosmopolitan: mundanus, mundi civis et incola (Tusc. 5. 37)
    
  • a demagogue, agitator: plebis dux, vulgi turbator, civis turbulentus, civis rerum novarum cupidus
    
• “civis”, in Harry Thurston Peck, editor (1898), Harper's Dictionary of Classical Antiquities, New York: Harper & Brothers
• “civis”, in William Smith et al., editor (1890), A Dictionary of Greek and Roman Antiquities, London: William Wayte. G. E. Marindin

Further reading

• “civis”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press

Portuguese

Pronunciation

 

• (Brazil) IPA^(key): /siˈvis/

• (Brazil) IPA^(key): /siˈvis/
  • (Rio de Janeiro) IPA^(key): /siˈviʃ/

 

• (Portugal) IPA^(key): /siˈviʃ/

• (Portugal) IPA^(key): /siˈviʃ/
  • (Northern Portugal) IPA^(key): /siˈbiʃ/ [siˈβiʃ]

• Hyphenation: ci‧vis

Adjective

civis

1. plural of civil

Noun

civis

1. plural of civil