edellyttäminen

Finnish

Etymology

edellyttää +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈedelːytːæminen/, [ˈe̞de̞lˌlyt̪ːæˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): e‧del‧lyt‧tä‧mi‧nen

Noun

edellyttäminen

1. verbal noun of edellyttää
   1. requiring, obliging
   2. presupposing
   3. presuming, assuming

Declension

Inflection of edellyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		edellyttäminen	edellyttämiset
genitive		edellyttämisen	edellyttämisten edellyttämisien
partitive		edellyttämistä	edellyttämisiä
illative		edellyttämiseen	edellyttämisiin
		singular	plural
nominative		edellyttäminen	edellyttämiset
accusative	nom.	edellyttäminen	edellyttämiset
	gen.	edellyttämisen
genitive		edellyttämisen	edellyttämisten edellyttämisien
partitive		edellyttämistä	edellyttämisiä
inessive		edellyttämisessä	edellyttämisissä
elative		edellyttämisestä	edellyttämisistä
illative		edellyttämiseen	edellyttämisiin
adessive		edellyttämisellä	edellyttämisillä
ablative		edellyttämiseltä	edellyttämisiltä
allative		edellyttämiselle	edellyttämisille
essive		edellyttämisenä	edellyttämisinä
translative		edellyttämiseksi	edellyttämisiksi
abessive		edellyttämisettä	edellyttämisittä
instructive		—	edellyttämisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of edellyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative edellyttämiseni edellyttämiseni accusative nom. edellyttämiseni edellyttämiseni gen. edellyttämiseni genitive edellyttämiseni edellyttämisteni edellyttämisieni partitive edellyttämistäni edellyttämisiäni inessive edellyttämisessäni edellyttämisissäni elative edellyttämisestäni edellyttämisistäni illative edellyttämiseeni edellyttämisiini adessive edellyttämiselläni edellyttämisilläni ablative edellyttämiseltäni edellyttämisiltäni allative edellyttämiselleni edellyttämisilleni essive edellyttämisenäni edellyttämisinäni translative edellyttämisekseni edellyttämisikseni abessive edellyttämisettäni edellyttämisittäni instructive — — comitative — edellyttämisineni second-person singular possessor singular plural nominative edellyttämisesi edellyttämisesi accusative nom. edellyttämisesi edellyttämisesi gen. edellyttämisesi genitive edellyttämisesi edellyttämistesi edellyttämisiesi partitive edellyttämistäsi edellyttämisiäsi inessive edellyttämisessäsi edellyttämisissäsi elative edellyttämisestäsi edellyttämisistäsi illative edellyttämiseesi edellyttämisiisi adessive edellyttämiselläsi edellyttämisilläsi ablative edellyttämiseltäsi edellyttämisiltäsi allative edellyttämisellesi edellyttämisillesi essive edellyttämisenäsi edellyttämisinäsi translative edellyttämiseksesi edellyttämisiksesi abessive edellyttämisettäsi edellyttämisittäsi instructive — — comitative — edellyttämisinesi first-person plural possessor singular plural nominative edellyttämisemme edellyttämisemme accusative nom. edellyttämisemme edellyttämisemme gen. edellyttämisemme genitive edellyttämisemme edellyttämistemme edellyttämisiemme partitive edellyttämistämme edellyttämisiämme inessive edellyttämisessämme edellyttämisissämme elative edellyttämisestämme edellyttämisistämme illative edellyttämiseemme edellyttämisiimme adessive edellyttämisellämme edellyttämisillämme ablative edellyttämiseltämme edellyttämisiltämme allative edellyttämisellemme edellyttämisillemme essive edellyttämisenämme edellyttämisinämme translative edellyttämiseksemme edellyttämisiksemme abessive edellyttämisettämme edellyttämisittämme instructive — — comitative — edellyttämisinemme second-person plural possessor singular plural nominative edellyttämisenne edellyttämisenne accusative nom. edellyttämisenne edellyttämisenne gen. edellyttämisenne genitive edellyttämisenne edellyttämistenne edellyttämisienne partitive edellyttämistänne edellyttämisiänne inessive edellyttämisessänne edellyttämisissänne elative edellyttämisestänne edellyttämisistänne illative edellyttämiseenne edellyttämisiinne adessive edellyttämisellänne edellyttämisillänne ablative edellyttämiseltänne edellyttämisiltänne allative edellyttämisellenne edellyttämisillenne essive edellyttämisenänne edellyttämisinänne translative edellyttämiseksenne edellyttämisiksenne abessive edellyttämisettänne edellyttämisittänne instructive — — comitative — edellyttämisinenne third-person possessor singular plural nominative edellyttämisensä edellyttämisensä accusative nom. edellyttämisensä edellyttämisensä gen. edellyttämisensä genitive edellyttämisensä edellyttämistensä edellyttämisiensä partitive edellyttämistään edellyttämistänsä edellyttämisiään edellyttämisiänsä inessive edellyttämisessään edellyttämisessänsä edellyttämisissään edellyttämisissänsä elative edellyttämisestään edellyttämisestänsä edellyttämisistään edellyttämisistänsä illative edellyttämiseensä edellyttämisiinsä adessive edellyttämisellään edellyttämisellänsä edellyttämisillään edellyttämisillänsä ablative edellyttämiseltään edellyttämiseltänsä edellyttämisiltään edellyttämisiltänsä allative edellyttämiselleen edellyttämisellensä edellyttämisilleen edellyttämisillensä essive edellyttämisenään edellyttämisenänsä edellyttämisinään edellyttämisinänsä translative edellyttämisekseen edellyttämiseksensä edellyttämisikseen edellyttämisiksensä abessive edellyttämisettään edellyttämisettänsä edellyttämisittään edellyttämisittänsä instructive — — comitative — edellyttämisineen edellyttämisinensä