Etymology
ehto (“condition”) + lause (“sentence”)
Pronunciation
- Hyphenation: eh‧to‧lau‧se
- IPA: /ˈehtoˌlɑuse(ʔ)/
Noun
ehtolause
- (grammar) A conditional sentence, conditional.
Declension
Declension of ehtolause (type hame)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
ehtolause |
ehtolauseet |
|---|
| genitive |
ehtolauseen |
ehtolauseiden
ehtolauseitten |
|---|
| partitive |
ehtolausetta |
ehtolauseita |
|---|
| accusative |
ehtolause
ehtolauseen |
ehtolauseet |
|---|
| inessive |
ehtolauseessa |
ehtolauseissa |
|---|
| elative |
ehtolauseesta |
ehtolauseista |
|---|
| illative |
ehtolauseeseen |
ehtolauseisiin
ehtolauseihin |
|---|
| adessive |
ehtolauseella |
ehtolauseilla |
|---|
| ablative |
ehtolauseelta |
ehtolauseilta |
|---|
| allative |
ehtolauseelle |
ehtolauseille |
|---|
| essive |
ehtolauseena |
ehtolauseina |
|---|
| translative |
ehtolauseeksi |
ehtolauseiksi |
|---|
| instructive |
– |
ehtolausein |
|---|
| abessive |
ehtolauseetta |
ehtolauseitta |
|---|
| comitative |
– |
ehtolauseineen |
|---|
|