elinvoima

Finnish

Etymology

elin- +‎ voima

Noun

elinvoima

1. vitality

Declension

Declension of elinvoima (type koira) singular plural nominative elinvoima elinvoimat genitive elinvoiman elinvoimien elinvoimain1 partitive elinvoimaa elinvoimia accusative elinvoima elinvoiman elinvoimat inessive elinvoimassa elinvoimissa elative elinvoimasta elinvoimista illative elinvoimaan elinvoimiin adessive elinvoimalla elinvoimilla ablative elinvoimalta elinvoimilta allative elinvoimalle elinvoimille essive elinvoimana elinvoimina translative elinvoimaksi elinvoimiksi instructive – elinvoimin abessive elinvoimatta elinvoimitta comitative – elinvoimineen 1) Rare.

Derived terms

• elinvoimainen