erikoistuntija

Finnish

Etymology

erikois- +‎ tuntija

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerikoi̯sˌtuntijɑ/, [ˈe̞riko̞i̯s̠ˌtun̪t̪ijɑ̝]
• Rhymes: -untijɑ
• Syllabification^(key): e‧ri‧kois‧tun‧ti‧ja

Noun

erikoistuntija

1. specialist, connoisseur

Declension

Inflection of erikoistuntija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		erikoistuntija	erikoistuntijat
genitive		erikoistuntijan	erikoistuntijoiden erikoistuntijoitten
partitive		erikoistuntijaa	erikoistuntijoita
illative		erikoistuntijaan	erikoistuntijoihin
		singular	plural
nominative		erikoistuntija	erikoistuntijat
accusative	nom.	erikoistuntija	erikoistuntijat
	gen.	erikoistuntijan
genitive		erikoistuntijan	erikoistuntijoiden erikoistuntijoitten erikoistuntijainrare
partitive		erikoistuntijaa	erikoistuntijoita
inessive		erikoistuntijassa	erikoistuntijoissa
elative		erikoistuntijasta	erikoistuntijoista
illative		erikoistuntijaan	erikoistuntijoihin
adessive		erikoistuntijalla	erikoistuntijoilla
ablative		erikoistuntijalta	erikoistuntijoilta
allative		erikoistuntijalle	erikoistuntijoille
essive		erikoistuntijana	erikoistuntijoina
translative		erikoistuntijaksi	erikoistuntijoiksi
abessive		erikoistuntijatta	erikoistuntijoitta
instructive		—	erikoistuntijoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erikoistuntija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative erikoistuntijani erikoistuntijani accusative nom. erikoistuntijani erikoistuntijani gen. erikoistuntijani genitive erikoistuntijani erikoistuntijoideni erikoistuntijoitteni erikoistuntijainirare partitive erikoistuntijaani erikoistuntijoitani inessive erikoistuntijassani erikoistuntijoissani elative erikoistuntijastani erikoistuntijoistani illative erikoistuntijaani erikoistuntijoihini adessive erikoistuntijallani erikoistuntijoillani ablative erikoistuntijaltani erikoistuntijoiltani allative erikoistuntijalleni erikoistuntijoilleni essive erikoistuntijanani erikoistuntijoinani translative erikoistuntijakseni erikoistuntijoikseni abessive erikoistuntijattani erikoistuntijoittani instructive — — comitative — erikoistuntijoineni second-person singular possessor singular plural nominative erikoistuntijasi erikoistuntijasi accusative nom. erikoistuntijasi erikoistuntijasi gen. erikoistuntijasi genitive erikoistuntijasi erikoistuntijoidesi erikoistuntijoittesi erikoistuntijaisirare partitive erikoistuntijaasi erikoistuntijoitasi inessive erikoistuntijassasi erikoistuntijoissasi elative erikoistuntijastasi erikoistuntijoistasi illative erikoistuntijaasi erikoistuntijoihisi adessive erikoistuntijallasi erikoistuntijoillasi ablative erikoistuntijaltasi erikoistuntijoiltasi allative erikoistuntijallesi erikoistuntijoillesi essive erikoistuntijanasi erikoistuntijoinasi translative erikoistuntijaksesi erikoistuntijoiksesi abessive erikoistuntijattasi erikoistuntijoittasi instructive — — comitative — erikoistuntijoinesi first-person plural possessor singular plural nominative erikoistuntijamme erikoistuntijamme accusative nom. erikoistuntijamme erikoistuntijamme gen. erikoistuntijamme genitive erikoistuntijamme erikoistuntijoidemme erikoistuntijoittemme erikoistuntijaimmerare partitive erikoistuntijaamme erikoistuntijoitamme inessive erikoistuntijassamme erikoistuntijoissamme elative erikoistuntijastamme erikoistuntijoistamme illative erikoistuntijaamme erikoistuntijoihimme adessive erikoistuntijallamme erikoistuntijoillamme ablative erikoistuntijaltamme erikoistuntijoiltamme allative erikoistuntijallemme erikoistuntijoillemme essive erikoistuntijanamme erikoistuntijoinamme translative erikoistuntijaksemme erikoistuntijoiksemme abessive erikoistuntijattamme erikoistuntijoittamme instructive — — comitative — erikoistuntijoinemme second-person plural possessor singular plural nominative erikoistuntijanne erikoistuntijanne accusative nom. erikoistuntijanne erikoistuntijanne gen. erikoistuntijanne genitive erikoistuntijanne erikoistuntijoidenne erikoistuntijoittenne erikoistuntijainnerare partitive erikoistuntijaanne erikoistuntijoitanne inessive erikoistuntijassanne erikoistuntijoissanne elative erikoistuntijastanne erikoistuntijoistanne illative erikoistuntijaanne erikoistuntijoihinne adessive erikoistuntijallanne erikoistuntijoillanne ablative erikoistuntijaltanne erikoistuntijoiltanne allative erikoistuntijallenne erikoistuntijoillenne essive erikoistuntijananne erikoistuntijoinanne translative erikoistuntijaksenne erikoistuntijoiksenne abessive erikoistuntijattanne erikoistuntijoittanne instructive — — comitative — erikoistuntijoinenne third-person possessor singular plural nominative erikoistuntijansa erikoistuntijansa accusative nom. erikoistuntijansa erikoistuntijansa gen. erikoistuntijansa genitive erikoistuntijansa erikoistuntijoidensa erikoistuntijoittensa erikoistuntijainsarare partitive erikoistuntijaansa erikoistuntijoitaan erikoistuntijoitansa inessive erikoistuntijassaan erikoistuntijassansa erikoistuntijoissaan erikoistuntijoissansa elative erikoistuntijastaan erikoistuntijastansa erikoistuntijoistaan erikoistuntijoistansa illative erikoistuntijaansa erikoistuntijoihinsa adessive erikoistuntijallaan erikoistuntijallansa erikoistuntijoillaan erikoistuntijoillansa ablative erikoistuntijaltaan erikoistuntijaltansa erikoistuntijoiltaan erikoistuntijoiltansa allative erikoistuntijalleen erikoistuntijallensa erikoistuntijoilleen erikoistuntijoillensa essive erikoistuntijanaan erikoistuntijanansa erikoistuntijoinaan erikoistuntijoinansa translative erikoistuntijakseen erikoistuntijaksensa erikoistuntijoikseen erikoistuntijoiksensa abessive erikoistuntijattaan erikoistuntijattansa erikoistuntijoittaan erikoistuntijoittansa instructive — — comitative — erikoistuntijoineen erikoistuntijoinensa

Further reading

• “erikoistuntija”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02