Wiktionary

häikäillä

Finnish edit

Etymology edit

häikä- +‎ -illä. Possibly inspired by häikäistä, häijy and huikea.[1]

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈhæi̯kæi̯lːæˣ/, [ˈhæi̯k̟æi̯lːæ(ʔ)]
  • Rhymes: -æikæilːæ
  • Syllabification(key): häi‧käil‧lä

Verb edit

häikäillä

  1. (almost always in the negative) to hesitate, shy away from, have scruples doing something

Conjugation edit

Inflection of häikäillä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häikäilen en häikäile 1st sing. olen häikäillyt en ole häikäillyt
2nd sing. häikäilet et häikäile 2nd sing. olet häikäillyt et ole häikäillyt
3rd sing. häikäilee ei häikäile 3rd sing. on häikäillyt ei ole häikäillyt
1st plur. häikäilemme emme häikäile 1st plur. olemme häikäilleet emme ole häikäilleet
2nd plur. häikäilette ette häikäile 2nd plur. olette häikäilleet ette ole häikäilleet
3rd plur. häikäilevät eivät häikäile 3rd plur. ovat häikäilleet eivät ole häikäilleet
passive häikäillään ei häikäillä passive on häikäilty ei ole häikäilty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häikäilin en häikäillyt 1st sing. olin häikäillyt en ollut häikäillyt
2nd sing. häikäilit et häikäillyt 2nd sing. olit häikäillyt et ollut häikäillyt
3rd sing. häikäili ei häikäillyt 3rd sing. oli häikäillyt ei ollut häikäillyt
1st plur. häikäilimme emme häikäilleet 1st plur. olimme häikäilleet emme olleet häikäilleet
2nd plur. häikäilitte ette häikäilleet 2nd plur. olitte häikäilleet ette olleet häikäilleet
3rd plur. häikäilivät eivät häikäilleet 3rd plur. olivat häikäilleet eivät olleet häikäilleet
passive häikäiltiin ei häikäilty passive oli häikäilty ei ollut häikäilty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häikäilisin en häikäilisi 1st sing. olisin häikäillyt en olisi häikäillyt
2nd sing. häikäilisit et häikäilisi 2nd sing. olisit häikäillyt et olisi häikäillyt
3rd sing. häikäilisi ei häikäilisi 3rd sing. olisi häikäillyt ei olisi häikäillyt
1st plur. häikäilisimme emme häikäilisi 1st plur. olisimme häikäilleet emme olisi häikäilleet
2nd plur. häikäilisitte ette häikäilisi 2nd plur. olisitte häikäilleet ette olisi häikäilleet
3rd plur. häikäilisivät eivät häikäilisi 3rd plur. olisivat häikäilleet eivät olisi häikäilleet
passive häikäiltäisiin ei häikäiltäisi passive olisi häikäilty ei olisi häikäilty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. häikäile älä häikäile 2nd sing. — —
3rd sing. häikäilköön älköön häikäilkö 3rd sing. olkoon häikäillyt älköön olko häikäillyt
1st plur. häikäilkäämme älkäämme häikäilkö 1st plur. — —
2nd plur. häikäilkää älkää häikäilkö 2nd plur. — —
3rd plur. häikäilkööt älkööt häikäilkö 3rd plur. olkoot häikäilleet älkööt olko häikäilleet
passive häikäiltäköön älköön häikäiltäkö passive olkoon häikäilty älköön olko häikäilty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. häikäillen en häikäille 1st sing. lienen häikäillyt en liene häikäillyt
2nd sing. häikäillet et häikäille 2nd sing. lienet häikäillyt et liene häikäillyt
3rd sing. häikäillee ei häikäille 3rd sing. lienee häikäillyt ei liene häikäillyt
1st plur. häikäillemme emme häikäille 1st plur. lienemme häikäilleet emme liene häikäilleet
2nd plur. häikäillette ette häikäille 2nd plur. lienette häikäilleet ette liene häikäilleet
3rd plur. häikäillevät eivät häikäille 3rd plur. lienevät häikäilleet eivät liene häikäilleet
passive häikäiltäneen ei häikäiltäne passive lienee häikäilty ei liene häikäilty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st häikäillä present häikäilevä häikäiltävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st häikäilläkseni häikäilläksemme
2nd häikäilläksesi häikäilläksenne
3rd häikäilläkseen
häikäilläksensä
past häikäillyt häikäilty
2nd inessive2 häikäillessä häikäiltäessä agent3 häikäilemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st häikäillessäni häikäillessämme
2nd häikäillessäsi häikäillessänne
3rd häikäillessään
häikäillessänsä
negative häikäilemätön
instructive häikäillen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive häikäilemässä —
elative häikäilemästä —
illative häikäilemään —
adessive häikäilemällä —
abessive häikäilemättä —
instructive häikäilemän häikäiltämän
4th4 verbal noun häikäileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st häikäilemäisilläni häikäilemäisillämme
2nd häikäilemäisilläsi häikäilemäisillänne
3rd häikäilemäisillään
häikäilemäisillänsä

Derived terms edit

See also edit

References edit

  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading edit

Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=häikäillä&oldid=78787274"