Etymology
häiritä (“to disturb”) + -kkö
Noun
häirikkö
- troublemaker, hooligan
Declension
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
häirikkö |
häiriköt |
|---|
| genitive |
häirikön |
häirikköjen
häiriköiden
häiriköitten |
|---|
| partitive |
häirikköä |
häirikköjä
häiriköitä |
|---|
| accusative |
häirikkö
häirikön |
häiriköt |
|---|
| inessive |
häirikössä |
häiriköissä |
|---|
| elative |
häiriköstä |
häiriköistä |
|---|
| illative |
häirikköön |
häirikköihin
häiriköihin |
|---|
| adessive |
häiriköllä |
häiriköillä |
|---|
| ablative |
häiriköltä |
häiriköiltä |
|---|
| allative |
häirikölle |
häiriköille |
|---|
| essive |
häirikkönä |
häirikköinä |
|---|
| translative |
häiriköksi |
häiriköiksi |
|---|
| instructive |
– |
häiriköin |
|---|
| abessive |
häiriköttä |
häiriköittä |
|---|
| comitative |
– |
häirikköineen |
|---|
|