habilitaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English habilitation), ultimately from Latin habilitatio.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑbilitɑːtio/, [ˈhɑ̝biliˌt̪ɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Syllabification^(key): ha‧bi‧li‧taa‧ti‧o

Noun

habilitaatio

1. habilitation

Declension

Inflection of habilitaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		habilitaatio	habilitaatiot
genitive		habilitaation	habilitaatioiden habilitaatioitten
partitive		habilitaatiota	habilitaatioita
illative		habilitaatioon	habilitaatioihin
		singular	plural
nominative		habilitaatio	habilitaatiot
accusative	nom.	habilitaatio	habilitaatiot
	gen.	habilitaation
genitive		habilitaation	habilitaatioiden habilitaatioitten
partitive		habilitaatiota	habilitaatioita
inessive		habilitaatiossa	habilitaatioissa
elative		habilitaatiosta	habilitaatioista
illative		habilitaatioon	habilitaatioihin
adessive		habilitaatiolla	habilitaatioilla
ablative		habilitaatiolta	habilitaatioilta
allative		habilitaatiolle	habilitaatioille
essive		habilitaationa	habilitaatioina
translative		habilitaatioksi	habilitaatioiksi
abessive		habilitaatiotta	habilitaatioitta
instructive		—	habilitaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of habilitaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative habilitaationi habilitaationi accusative nom. habilitaationi habilitaationi gen. habilitaationi genitive habilitaationi habilitaatioideni habilitaatioitteni partitive habilitaatiotani habilitaatioitani inessive habilitaatiossani habilitaatioissani elative habilitaatiostani habilitaatioistani illative habilitaatiooni habilitaatioihini adessive habilitaatiollani habilitaatioillani ablative habilitaatioltani habilitaatioiltani allative habilitaatiolleni habilitaatioilleni essive habilitaationani habilitaatioinani translative habilitaatiokseni habilitaatioikseni abessive habilitaatiottani habilitaatioittani instructive — — comitative — habilitaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative habilitaatiosi habilitaatiosi accusative nom. habilitaatiosi habilitaatiosi gen. habilitaatiosi genitive habilitaatiosi habilitaatioidesi habilitaatioittesi partitive habilitaatiotasi habilitaatioitasi inessive habilitaatiossasi habilitaatioissasi elative habilitaatiostasi habilitaatioistasi illative habilitaatioosi habilitaatioihisi adessive habilitaatiollasi habilitaatioillasi ablative habilitaatioltasi habilitaatioiltasi allative habilitaatiollesi habilitaatioillesi essive habilitaationasi habilitaatioinasi translative habilitaatioksesi habilitaatioiksesi abessive habilitaatiottasi habilitaatioittasi instructive — — comitative — habilitaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative habilitaatiomme habilitaatiomme accusative nom. habilitaatiomme habilitaatiomme gen. habilitaatiomme genitive habilitaatiomme habilitaatioidemme habilitaatioittemme partitive habilitaatiotamme habilitaatioitamme inessive habilitaatiossamme habilitaatioissamme elative habilitaatiostamme habilitaatioistamme illative habilitaatioomme habilitaatioihimme adessive habilitaatiollamme habilitaatioillamme ablative habilitaatioltamme habilitaatioiltamme allative habilitaatiollemme habilitaatioillemme essive habilitaationamme habilitaatioinamme translative habilitaatioksemme habilitaatioiksemme abessive habilitaatiottamme habilitaatioittamme instructive — — comitative — habilitaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative habilitaationne habilitaationne accusative nom. habilitaationne habilitaationne gen. habilitaationne genitive habilitaationne habilitaatioidenne habilitaatioittenne partitive habilitaatiotanne habilitaatioitanne inessive habilitaatiossanne habilitaatioissanne elative habilitaatiostanne habilitaatioistanne illative habilitaatioonne habilitaatioihinne adessive habilitaatiollanne habilitaatioillanne ablative habilitaatioltanne habilitaatioiltanne allative habilitaatiollenne habilitaatioillenne essive habilitaationanne habilitaatioinanne translative habilitaatioksenne habilitaatioiksenne abessive habilitaatiottanne habilitaatioittanne instructive — — comitative — habilitaatioinenne third-person possessor singular plural nominative habilitaationsa habilitaationsa accusative nom. habilitaationsa habilitaationsa gen. habilitaationsa genitive habilitaationsa habilitaatioidensa habilitaatioittensa partitive habilitaatiotaan habilitaatiotansa habilitaatioitaan habilitaatioitansa inessive habilitaatiossaan habilitaatiossansa habilitaatioissaan habilitaatioissansa elative habilitaatiostaan habilitaatiostansa habilitaatioistaan habilitaatioistansa illative habilitaatioonsa habilitaatioihinsa adessive habilitaatiollaan habilitaatiollansa habilitaatioillaan habilitaatioillansa ablative habilitaatioltaan habilitaatioltansa habilitaatioiltaan habilitaatioiltansa allative habilitaatiolleen habilitaatiollensa habilitaatioilleen habilitaatioillensa essive habilitaationaan habilitaationansa habilitaatioinaan habilitaatioinansa translative habilitaatiokseen habilitaatioksensa habilitaatioikseen habilitaatioiksensa abessive habilitaatiottaan habilitaatiottansa habilitaatioittaan habilitaatioittansa instructive — — comitative — habilitaatioineen habilitaatioinensa