haikailla

Finnish

Etymology

haikaa +‎ -illa (frequentative aspect)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑi̯kɑi̯lːɑˣ/, [ˈhɑ̝i̯kɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑikɑilːɑ
• Syllabification^(key): hai‧kail‧la

Verb

haikailla

1. (transitive, usually atelic) to yearn for, pine for

Conjugation

Inflection of haikailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haikailen	en haikaile	1st sing.	olen haikaillut	en ole haikaillut
2nd sing.		haikailet	et haikaile	2nd sing.	olet haikaillut	et ole haikaillut
3rd sing.		haikailee	ei haikaile	3rd sing.	on haikaillut	ei ole haikaillut
1st plur.		haikailemme	emme haikaile	1st plur.	olemme haikailleet	emme ole haikailleet
2nd plur.		haikailette	ette haikaile	2nd plur.	olette haikailleet	ette ole haikailleet
3rd plur.		haikailevat	eivät haikaile	3rd plur.	ovat haikailleet	eivät ole haikailleet
passive		haikaillaan	ei haikailla	passive	on haikailtu	ei ole haikailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haikailin	en haikaillut	1st sing.	olin haikaillut	en ollut haikaillut
2nd sing.		haikailit	et haikaillut	2nd sing.	olit haikaillut	et ollut haikaillut
3rd sing.		haikaili	ei haikaillut	3rd sing.	oli haikaillut	ei ollut haikaillut
1st plur.		haikailimme	emme haikailleet	1st plur.	olimme haikailleet	emme olleet haikailleet
2nd plur.		haikailitte	ette haikailleet	2nd plur.	olitte haikailleet	ette olleet haikailleet
3rd plur.		haikailivat	eivät haikailleet	3rd plur.	olivat haikailleet	eivät olleet haikailleet
passive		haikailtiin	ei haikailtu	passive	oli haikailtu	ei ollut haikailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haikailisin	en haikailisi	1st sing.	olisin haikaillut	en olisi haikaillut
2nd sing.		haikailisit	et haikailisi	2nd sing.	olisit haikaillut	et olisi haikaillut
3rd sing.		haikailisi	ei haikailisi	3rd sing.	olisi haikaillut	ei olisi haikaillut
1st plur.		haikailisimme	emme haikailisi	1st plur.	olisimme haikailleet	emme olisi haikailleet
2nd plur.		haikailisitte	ette haikailisi	2nd plur.	olisitte haikailleet	ette olisi haikailleet
3rd plur.		haikailisivat	eivät haikailisi	3rd plur.	olisivat haikailleet	eivät olisi haikailleet
passive		haikailtaisiin	ei haikailtaisi	passive	olisi haikailtu	ei olisi haikailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		haikaile	älä haikaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		haikailkoon	älköön haikailko	3rd sing.	olkoon haikaillut	älköön olko haikaillut
1st plur.		haikailkaamme	älkäämme haikailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		haikailkaa	älkää haikailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		haikailkoot	älkööt haikailko	3rd plur.	olkoot haikailleet	älkööt olko haikailleet
passive		haikailtakoon	älköön haikailtako	passive	olkoon haikailtu	älköön olko haikailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		haikaillen	en haikaille	1st sing.	lienen haikaillut	en liene haikaillut
2nd sing.		haikaillet	et haikaille	2nd sing.	lienet haikaillut	et liene haikaillut
3rd sing.		haikaillee	ei haikaille	3rd sing.	lienee haikaillut	ei liene haikaillut
1st plur.		haikaillemme	emme haikaille	1st plur.	lienemme haikailleet	emme liene haikailleet
2nd plur.		haikaillette	ette haikaille	2nd plur.	lienette haikailleet	ette liene haikailleet
3rd plur.		haikaillevat	eivät haikaille	3rd plur.	lienevät haikailleet	eivät liene haikailleet
passive		haikailtaneen	ei haikailtane	passive	lienee haikailtu	ei liene haikailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		haikailla		present	haikaileva	haikailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st haikaillakseni haikaillaksemme 2nd haikaillaksesi haikaillaksenne 3rd haikaillakseen haikaillaksensa		past	haikaillut	haikailtu
2nd	inessive2	haikaillessa	haikailtaessa	agent3	haikailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st haikaillessani haikaillessamme 2nd haikaillessasi haikaillessanne 3rd haikaillessaan haikaillessansa		negative	haikailematon
	instructive	haikaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	haikailemassa	—
	elative	haikailemasta	—
	illative	haikailemaan	—
	adessive	haikailemalla	—
	abessive	haikailematta	—
	instructive	haikaileman	haikailtaman
4th4	verbal noun	haikaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st haikailemaisillani haikailemaisillamme 2nd haikailemaisillasi haikailemaisillanne 3rd haikailemaisillaan haikailemaisillansa

Derived terms

• haikailu

 

Further reading

• “haikailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02