Finnish edit

Etymology edit

hangata +‎ -illa

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈhɑŋkɑi̯lːɑˣ/, [ˈhɑ̝ŋkɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑŋkɑilːɑ
  • Syllabification(key): han‧kail‧la

Verb edit

hankailla

  1. frequentative of hangata (to rub)

Conjugation edit

Inflection of hankailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hankailen en hankaile 1st sing. olen hankaillut en ole hankaillut
2nd sing. hankailet et hankaile 2nd sing. olet hankaillut et ole hankaillut
3rd sing. hankailee ei hankaile 3rd sing. on hankaillut ei ole hankaillut
1st plur. hankailemme emme hankaile 1st plur. olemme hankailleet emme ole hankailleet
2nd plur. hankailette ette hankaile 2nd plur. olette hankailleet ette ole hankailleet
3rd plur. hankailevat eivät hankaile 3rd plur. ovat hankailleet eivät ole hankailleet
passive hankaillaan ei hankailla passive on hankailtu ei ole hankailtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hankailin en hankaillut 1st sing. olin hankaillut en ollut hankaillut
2nd sing. hankailit et hankaillut 2nd sing. olit hankaillut et ollut hankaillut
3rd sing. hankaili ei hankaillut 3rd sing. oli hankaillut ei ollut hankaillut
1st plur. hankailimme emme hankailleet 1st plur. olimme hankailleet emme olleet hankailleet
2nd plur. hankailitte ette hankailleet 2nd plur. olitte hankailleet ette olleet hankailleet
3rd plur. hankailivat eivät hankailleet 3rd plur. olivat hankailleet eivät olleet hankailleet
passive hankailtiin ei hankailtu passive oli hankailtu ei ollut hankailtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hankailisin en hankailisi 1st sing. olisin hankaillut en olisi hankaillut
2nd sing. hankailisit et hankailisi 2nd sing. olisit hankaillut et olisi hankaillut
3rd sing. hankailisi ei hankailisi 3rd sing. olisi hankaillut ei olisi hankaillut
1st plur. hankailisimme emme hankailisi 1st plur. olisimme hankailleet emme olisi hankailleet
2nd plur. hankailisitte ette hankailisi 2nd plur. olisitte hankailleet ette olisi hankailleet
3rd plur. hankailisivat eivät hankailisi 3rd plur. olisivat hankailleet eivät olisi hankailleet
passive hankailtaisiin ei hankailtaisi passive olisi hankailtu ei olisi hankailtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. hankaile älä hankaile 2nd sing.
3rd sing. hankailkoon älköön hankailko 3rd sing. olkoon hankaillut älköön olko hankaillut
1st plur. hankailkaamme älkäämme hankailko 1st plur.
2nd plur. hankailkaa älkää hankailko 2nd plur.
3rd plur. hankailkoot älkööt hankailko 3rd plur. olkoot hankailleet älkööt olko hankailleet
passive hankailtakoon älköön hankailtako passive olkoon hankailtu älköön olko hankailtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hankaillen en hankaille 1st sing. lienen hankaillut en liene hankaillut
2nd sing. hankaillet et hankaille 2nd sing. lienet hankaillut et liene hankaillut
3rd sing. hankaillee ei hankaille 3rd sing. lienee hankaillut ei liene hankaillut
1st plur. hankaillemme emme hankaille 1st plur. lienemme hankailleet emme liene hankailleet
2nd plur. hankaillette ette hankaille 2nd plur. lienette hankailleet ette liene hankailleet
3rd plur. hankaillevat eivät hankaille 3rd plur. lienevät hankailleet eivät liene hankailleet
passive hankailtaneen ei hankailtane passive lienee hankailtu ei liene hankailtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st hankailla present hankaileva hankailtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hankaillakseni hankaillaksemme
2nd hankaillaksesi hankaillaksenne
3rd hankaillakseen
hankaillaksensa
past hankaillut hankailtu
2nd inessive2 hankaillessa hankailtaessa agent3 hankailema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hankaillessani hankaillessamme
2nd hankaillessasi hankaillessanne
3rd hankaillessaan
hankaillessansa
negative hankailematon
instructive hankaillen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive hankailemassa
elative hankailemasta
illative hankailemaan
adessive hankailemalla
abessive hankailematta
instructive hankaileman hankailtaman
4th4 verbal noun hankaileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hankailemaisillani hankailemaisillamme
2nd hankailemaisillasi hankailemaisillanne
3rd hankailemaisillaan
hankailemaisillansa

Derived terms edit

Anagrams edit