heinähukka
Finnish edit
Etymology edit
heinä (“grass”) + hukka (“wolf”)
Pronunciation edit
Noun edit
heinähukka
Declension edit
Inflection of heinähukka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | heinähukka | heinähukat | ||
genitive | heinähukan | heinähukkien | ||
partitive | heinähukkaa | heinähukkia | ||
illative | heinähukkaan | heinähukkiin | ||
singular | plural | |||
nominative | heinähukka | heinähukat | ||
accusative | nom. | heinähukka | heinähukat | |
gen. | heinähukan | |||
genitive | heinähukan | heinähukkien heinähukkainrare | ||
partitive | heinähukkaa | heinähukkia | ||
inessive | heinähukassa | heinähukissa | ||
elative | heinähukasta | heinähukista | ||
illative | heinähukkaan | heinähukkiin | ||
adessive | heinähukalla | heinähukilla | ||
ablative | heinähukalta | heinähukilta | ||
allative | heinähukalle | heinähukille | ||
essive | heinähukkana | heinähukkina | ||
translative | heinähukaksi | heinähukiksi | ||
abessive | heinähukatta | heinähukitta | ||
instructive | — | heinähukin | ||
comitative | See the possessive forms below. |