heinäkeko
Ingrian edit
Etymology edit
From heinä (“hay”) + keko (“stack”).
Pronunciation edit
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhei̯næˌkeko/, [ˈhe̞i̯nəˌke̞ko̞]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈhei̯næˌkeko/, [ˈhe̞i̯næˌɡ̊e̞ɡ̊o̞]
- Rhymes: -eko
- Hyphenation: hei‧nä‧ke‧ko
Noun edit
heinäkeko
Declension edit
| Declension of heinäkeko (type 4/koivu, k- gradation, gemination) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | heinäkeko | heinäkeot |
| genitive | heinäkeon | heinäkekkoin, heinäkekoloin |
| partitive | heinäkekkoa | heinäkekoja, heinäkekoloja |
| illative | heinäkekkoo | heinäkekkoi, heinäkekoloihe |
| inessive | heinäkeos | heinäkeois, heinäkekolois |
| elative | heinäkeost | heinäkeoist, heinäkekoloist |
| allative | heinäkeolle | heinäkeoille, heinäkekoloille |
| adessive | heinäkeol | heinäkeoil, heinäkekoloil |
| ablative | heinäkeolt | heinäkeoilt, heinäkekoloilt |
| translative | heinäkeoks | heinäkeoiks, heinäkekoloiks |
| essive | heinäkekonna, heinäkekkoon | heinäkekoinna, heinäkekoloinna, heinäkekkoin, heinäkekoloin |
| exessive1) | heinäkekont | heinäkekoint, heinäkekoloint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References edit
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 149