hiljetä

Finnish

Etymology

From hiljaa +‎ -eta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhiljetæˣ/, [ˈhilje̞t̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -iljetæ
• Syllabification^(key): hil‧je‧tä

Verb

hiljetä

1. (intransitive) To become silent.
2. (intransitive) To shut up.

Conjugation

Inflection of hiljetä (Kotus type 72/vanheta, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljenen	en hiljene	1st sing.	olen hiljennyt	en ole hiljennyt
2nd sing.		hiljenet	et hiljene	2nd sing.	olet hiljennyt	et ole hiljennyt
3rd sing.		hiljenee	ei hiljene	3rd sing.	on hiljennyt	ei ole hiljennyt
1st plur.		hiljenemme	emme hiljene	1st plur.	olemme hiljenneet	emme ole hiljenneet
2nd plur.		hiljenette	ette hiljene	2nd plur.	olette hiljenneet	ette ole hiljenneet
3rd plur.		hiljenevät	eivät hiljene	3rd plur.	ovat hiljenneet	eivät ole hiljenneet
passive		hiljetään	ei hiljetä	passive	on hiljetty	ei ole hiljetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljenin	en hiljennyt	1st sing.	olin hiljennyt	en ollut hiljennyt
2nd sing.		hiljenit	et hiljennyt	2nd sing.	olit hiljennyt	et ollut hiljennyt
3rd sing.		hiljeni	ei hiljennyt	3rd sing.	oli hiljennyt	ei ollut hiljennyt
1st plur.		hiljenimme	emme hiljenneet	1st plur.	olimme hiljenneet	emme olleet hiljenneet
2nd plur.		hiljenitte	ette hiljenneet	2nd plur.	olitte hiljenneet	ette olleet hiljenneet
3rd plur.		hiljenivät	eivät hiljenneet	3rd plur.	olivat hiljenneet	eivät olleet hiljenneet
passive		hiljettiin	ei hiljetty	passive	oli hiljetty	ei ollut hiljetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljenisin	en hiljenisi	1st sing.	olisin hiljennyt	en olisi hiljennyt
2nd sing.		hiljenisit	et hiljenisi	2nd sing.	olisit hiljennyt	et olisi hiljennyt
3rd sing.		hiljenisi	ei hiljenisi	3rd sing.	olisi hiljennyt	ei olisi hiljennyt
1st plur.		hiljenisimme	emme hiljenisi	1st plur.	olisimme hiljenneet	emme olisi hiljenneet
2nd plur.		hiljenisitte	ette hiljenisi	2nd plur.	olisitte hiljenneet	ette olisi hiljenneet
3rd plur.		hiljenisivät	eivät hiljenisi	3rd plur.	olisivat hiljenneet	eivät olisi hiljenneet
passive		hiljettäisiin	ei hiljettäisi	passive	olisi hiljetty	ei olisi hiljetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hiljene	älä hiljene	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hiljetköön	älköön hiljetkö	3rd sing.	olkoon hiljennyt	älköön olko hiljennyt
1st plur.		hiljetkäämme	älkäämme hiljetkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		hiljetkää	älkää hiljetkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hiljetkööt	älkööt hiljetkö	3rd plur.	olkoot hiljenneet	älkööt olko hiljenneet
passive		hiljettäköön	älköön hiljettäkö	passive	olkoon hiljetty	älköön olko hiljetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hiljennen	en hiljenne	1st sing.	lienen hiljennyt	en liene hiljennyt
2nd sing.		hiljennet	et hiljenne	2nd sing.	lienet hiljennyt	et liene hiljennyt
3rd sing.		hiljennee	ei hiljenne	3rd sing.	lienee hiljennyt	ei liene hiljennyt
1st plur.		hiljennemme	emme hiljenne	1st plur.	lienemme hiljenneet	emme liene hiljenneet
2nd plur.		hiljennette	ette hiljenne	2nd plur.	lienette hiljenneet	ette liene hiljenneet
3rd plur.		hiljennevät	eivät hiljenne	3rd plur.	lienevät hiljenneet	eivät liene hiljenneet
passive		hiljettäneen	ei hiljettäne	passive	lienee hiljetty	ei liene hiljetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hiljetä		present	hiljenevä	hiljettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hiljetäkseni hiljetäksemme 2nd hiljetäksesi hiljetäksenne 3rd hiljetäkseen hiljetäksensä		past	hiljennyt	hiljetty
2nd	inessive2	hiljetessä	hiljettäessä	agent3	hiljenemä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hiljetessäni hiljetessämme 2nd hiljetessäsi hiljetessänne 3rd hiljetessään hiljetessänsä		negative	hiljenemätön
	instructive	hiljeten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hiljenemässä	—
	elative	hiljenemästä	—
	illative	hiljenemään	—
	adessive	hiljenemällä	—
	abessive	hiljenemättä	—
	instructive	hiljenemän	hiljettämän
4th4	verbal noun	hiljeneminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hiljenemäisilläni hiljenemäisillämme 2nd hiljenemäisilläsi hiljenemäisillänne 3rd hiljenemäisillään hiljenemäisillänsä

Derived terms

• hiljeneminen

 

Further reading

• “hiljetä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?], equivalent to *hilja +‎ -etä. Cognates include Finnish hiljetä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhiljetæ/, [ˈhilʲːe̞t]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhiljetæ/, [ˈhilʲje̞d̥æ]
• Rhymes: -iljet, -iljetæ
• Hyphenation: hil‧je‧tä

Verb

hiljetä

1. (intransitive) to become silent

Conjugation

Conjugation of hiljetä (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hiljenen	en hiljene	1st singular	oon hiljent, oon hiljennyt	en oo hiljent, en oo hiljennyt
2nd singular	hiljenet	et hiljene	2nd singular	oot hiljent, oot hiljennyt	et oo hiljent, et oo hiljennyt
3rd singular	hiljenöö	ei hiljene	3rd singular	ono hiljent, ono hiljennyt	ei oo hiljent, ei oo hiljennyt
1st plural	hiljenemmä	emmä hiljene	1st plural	oomma hiljenneet	emmä oo hiljenneet
2nd plural	hiljenettä	että hiljene	2nd plural	ootta hiljenneet	että oo hiljenneet
3rd plural	hiljenööt1), hiljenevät2), hiljetää	evät hiljene, ei hiljetä	3rd plural	ovat hiljenneet	evät oo hiljenneet, ei oo hiljetty
impersonal	hiljetää	ei hiljetä	impersonal	ono hiljetty	ei oo hiljetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hiljenin	en hiljent, en hiljennyt	1st singular	olin hiljent, olin hiljennyt	en olt hiljent, en olt hiljennyt
2nd singular	hiljenit	et hiljent, et hiljennyt	2nd singular	olit hiljent, olit hiljennyt	et olt hiljent, et olt hiljennyt
3rd singular	hiljeni	ei hiljent, ei hiljennyt	3rd singular	oli hiljent, oli hiljennyt	ei olt hiljent, ei olt hiljennyt
1st plural	hiljenimmä	emmä hiljenneet	1st plural	olimma hiljenneet	emmä olleet hiljenneet
2nd plural	hiljenittä	että hiljenneet	2nd plural	olitta hiljenneet	että olleet hiljenneet
3rd plural	hiljeniit1), hiljenivät2), hiljettii	evät hiljenneet, ei hiljetty	3rd plural	olivat hiljenneet	evät olleet hiljenneet, ei olt hiljetty
impersonal	hiljettii	ei hiljetty	impersonal	oli hiljetty	ei olt hiljetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hiljenisin	en hiljenis	1st singular	olisin hiljent, olisin hiljennyt	en olis hiljent, en olis hiljennyt
2nd singular	hiljenisit, hiljeniist1)	et hiljenis	2nd singular	olisit hiljent, olisit hiljennyt	et olis hiljent, et olis hiljennyt
3rd singular	hiljenis	ei hiljenis	3rd singular	olis hiljent, olis hiljennyt	ei olis hiljent, ei olis hiljennyt
1st plural	hiljenisimmä	emmä hiljenis	1st plural	olisimma hiljenneet	emmä olis hiljenneet
2nd plural	hiljenisittä	että hiljenis	2nd plural	olisitta hiljenneet	että olis hiljenneet
3rd plural	hiljenisiit1), hiljenisivät2), hiljettäis	evät hiljenis, ei hiljettäis	3rd plural	olisivat hiljenneet	evät olis hiljenneet, ei olis hiljetty
impersonal	hiljettäis	ei hiljettäis	impersonal	olis hiljetty	ei olis hiljetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hiljene	elä hiljene	2nd singular	oo hiljent, oo hiljennyt	elä oo hiljent, elä oo hiljennyt
3rd singular	hiljetköö	elköö hiljetkö	3rd singular	olkoo hiljent, olkoo hiljennyt	elköö olko hiljent, elköö olko hiljennyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hiljetkää	elkää hiljetkö	2nd plural	olkaa hiljenneet	elkää olko hiljenneet
3rd plural	hiljetkööt	elkööt hiljetkö, elköö hiljettäkö	3rd plural	olkoot hiljenneet	elkööt olko hiljenneet, elköö olko hiljetty
impersonal	hiljettäkköö	elköö hiljettäkö	impersonal	olkoo hiljetty	elköö olko hiljetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hiljenen	en hiljene
2nd singular	hiljenet	et hiljene
3rd singular	hiljenöö	ei hiljene
1st plural	hiljenemmä	emmä hiljene
2nd plural	hiljenettä	että hiljene
3rd plural	hiljenööt	evät hiljene, ei hiljettäne
impersonal	hiljettännöö	ei hiljettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hiljetä	present	hiljenevä	hiljettävä
2nd	inessive	hiljetees	past	hiljent, hiljennyt	hiljetty
	instructive	hiljeten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (hiljetkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hiljenömmää
	inessive	hiljenömäs
	elative	hiljenömäst
	abessive	hiljenömätä
4th	nominative	hiljenömiin
	partitive	hiljenömistä, hiljenömist

Related terms

• hiljaa, hiljain, hiljakaistaa

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 61