huikaistua

Finnish

Etymology

huikaista +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhui̯kɑi̯stuɑˣ/, [ˈhui̯kɑ̝i̯s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): hui‧kais‧tu‧a

Verb

huikaistua

1. (intransitive) to become dazzled

Conjugation

Inflection of huikaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikaistun	en huikaistu	1st sing.	olen huikaistunut	en ole huikaistunut
2nd sing.		huikaistut	et huikaistu	2nd sing.	olet huikaistunut	et ole huikaistunut
3rd sing.		huikaistuu	ei huikaistu	3rd sing.	on huikaistunut	ei ole huikaistunut
1st plur.		huikaistumme	emme huikaistu	1st plur.	olemme huikaistuneet	emme ole huikaistuneet
2nd plur.		huikaistutte	ette huikaistu	2nd plur.	olette huikaistuneet	ette ole huikaistuneet
3rd plur.		huikaistuvat	eivät huikaistu	3rd plur.	ovat huikaistuneet	eivät ole huikaistuneet
passive		huikaistutaan	ei huikaistuta	passive	on huikaistuttu	ei ole huikaistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikaistuin	en huikaistunut	1st sing.	olin huikaistunut	en ollut huikaistunut
2nd sing.		huikaistuit	et huikaistunut	2nd sing.	olit huikaistunut	et ollut huikaistunut
3rd sing.		huikaistui	ei huikaistunut	3rd sing.	oli huikaistunut	ei ollut huikaistunut
1st plur.		huikaistuimme	emme huikaistuneet	1st plur.	olimme huikaistuneet	emme olleet huikaistuneet
2nd plur.		huikaistuitte	ette huikaistuneet	2nd plur.	olitte huikaistuneet	ette olleet huikaistuneet
3rd plur.		huikaistuivat	eivät huikaistuneet	3rd plur.	olivat huikaistuneet	eivät olleet huikaistuneet
passive		huikaistuttiin	ei huikaistuttu	passive	oli huikaistuttu	ei ollut huikaistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikaistuisin	en huikaistuisi	1st sing.	olisin huikaistunut	en olisi huikaistunut
2nd sing.		huikaistuisit	et huikaistuisi	2nd sing.	olisit huikaistunut	et olisi huikaistunut
3rd sing.		huikaistuisi	ei huikaistuisi	3rd sing.	olisi huikaistunut	ei olisi huikaistunut
1st plur.		huikaistuisimme	emme huikaistuisi	1st plur.	olisimme huikaistuneet	emme olisi huikaistuneet
2nd plur.		huikaistuisitte	ette huikaistuisi	2nd plur.	olisitte huikaistuneet	ette olisi huikaistuneet
3rd plur.		huikaistuisivat	eivät huikaistuisi	3rd plur.	olisivat huikaistuneet	eivät olisi huikaistuneet
passive		huikaistuttaisiin	ei huikaistuttaisi	passive	olisi huikaistuttu	ei olisi huikaistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huikaistu	älä huikaistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huikaistukoon	älköön huikaistuko	3rd sing.	olkoon huikaistunut	älköön olko huikaistunut
1st plur.		huikaistukaamme	älkäämme huikaistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		huikaistukaa	älkää huikaistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huikaistukoot	älkööt huikaistuko	3rd plur.	olkoot huikaistuneet	älkööt olko huikaistuneet
passive		huikaistuttakoon	älköön huikaistuttako	passive	olkoon huikaistuttu	älköön olko huikaistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikaistunen	en huikaistune	1st sing.	lienen huikaistunut	en liene huikaistunut
2nd sing.		huikaistunet	et huikaistune	2nd sing.	lienet huikaistunut	et liene huikaistunut
3rd sing.		huikaistunee	ei huikaistune	3rd sing.	lienee huikaistunut	ei liene huikaistunut
1st plur.		huikaistunemme	emme huikaistune	1st plur.	lienemme huikaistuneet	emme liene huikaistuneet
2nd plur.		huikaistunette	ette huikaistune	2nd plur.	lienette huikaistuneet	ette liene huikaistuneet
3rd plur.		huikaistunevat	eivät huikaistune	3rd plur.	lienevät huikaistuneet	eivät liene huikaistuneet
passive		huikaistuttaneen	ei huikaistuttane	passive	lienee huikaistuttu	ei liene huikaistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huikaistua		present	huikaistuva	huikaistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikaistuakseni huikaistuaksemme 2nd huikaistuaksesi huikaistuaksenne 3rd huikaistuakseen huikaistuaksensa		past	huikaistunut	huikaistuttu
2nd	inessive2	huikaistuessa	huikaistuttaessa	agent3	huikaistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikaistuessani huikaistuessamme 2nd huikaistuessasi huikaistuessanne 3rd huikaistuessaan huikaistuessansa		negative	huikaistumaton
	instructive	huikaistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	huikaistumassa	—
	elative	huikaistumasta	—
	illative	huikaistumaan	—
	adessive	huikaistumalla	—
	abessive	huikaistumatta	—
	instructive	huikaistuman	huikaistuttaman
4th4	verbal noun	huikaistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikaistumaisillani huikaistumaisillamme 2nd huikaistumaisillasi huikaistumaisillanne 3rd huikaistumaisillaan huikaistumaisillansa

Related terms

• huikaista
• huikea

Further reading

• “huikaistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02