huikata

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhui̯kɑtɑˣ/, [ˈhui̯kɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uikɑtɑ
• Syllabification^(key): hui‧ka‧ta

Etymology 1

From Proto-Finnic *huik'at'ak, of onomatopoeic origin.

Verb

huikata

1. to call out (to vocalize audibly; announce)

Conjugation

Inflection of huikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikkaan	en huikkaa	1st sing.	olen huikannut	en ole huikannut
2nd sing.		huikkaat	et huikkaa	2nd sing.	olet huikannut	et ole huikannut
3rd sing.		huikkaa	ei huikkaa	3rd sing.	on huikannut	ei ole huikannut
1st plur.		huikkaamme	emme huikkaa	1st plur.	olemme huikanneet	emme ole huikanneet
2nd plur.		huikkaatte	ette huikkaa	2nd plur.	olette huikanneet	ette ole huikanneet
3rd plur.		huikkaavat	eivät huikkaa	3rd plur.	ovat huikanneet	eivät ole huikanneet
passive		huikataan	ei huikata	passive	on huikattu	ei ole huikattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikkasin	en huikannut	1st sing.	olin huikannut	en ollut huikannut
2nd sing.		huikkasit	et huikannut	2nd sing.	olit huikannut	et ollut huikannut
3rd sing.		huikkasi	ei huikannut	3rd sing.	oli huikannut	ei ollut huikannut
1st plur.		huikkasimme	emme huikanneet	1st plur.	olimme huikanneet	emme olleet huikanneet
2nd plur.		huikkasitte	ette huikanneet	2nd plur.	olitte huikanneet	ette olleet huikanneet
3rd plur.		huikkasivat	eivät huikanneet	3rd plur.	olivat huikanneet	eivät olleet huikanneet
passive		huikattiin	ei huikattu	passive	oli huikattu	ei ollut huikattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikkaisin	en huikkaisi	1st sing.	olisin huikannut	en olisi huikannut
2nd sing.		huikkaisit	et huikkaisi	2nd sing.	olisit huikannut	et olisi huikannut
3rd sing.		huikkaisi	ei huikkaisi	3rd sing.	olisi huikannut	ei olisi huikannut
1st plur.		huikkaisimme	emme huikkaisi	1st plur.	olisimme huikanneet	emme olisi huikanneet
2nd plur.		huikkaisitte	ette huikkaisi	2nd plur.	olisitte huikanneet	ette olisi huikanneet
3rd plur.		huikkaisivat	eivät huikkaisi	3rd plur.	olisivat huikanneet	eivät olisi huikanneet
passive		huikattaisiin	ei huikattaisi	passive	olisi huikattu	ei olisi huikattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huikkaa	älä huikkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huikatkoon	älköön huikatko	3rd sing.	olkoon huikannut	älköön olko huikannut
1st plur.		huikatkaamme	älkäämme huikatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		huikatkaa	älkää huikatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huikatkoot	älkööt huikatko	3rd plur.	olkoot huikanneet	älkööt olko huikanneet
passive		huikattakoon	älköön huikattako	passive	olkoon huikattu	älköön olko huikattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikannen	en huikanne	1st sing.	lienen huikannut	en liene huikannut
2nd sing.		huikannet	et huikanne	2nd sing.	lienet huikannut	et liene huikannut
3rd sing.		huikannee	ei huikanne	3rd sing.	lienee huikannut	ei liene huikannut
1st plur.		huikannemme	emme huikanne	1st plur.	lienemme huikanneet	emme liene huikanneet
2nd plur.		huikannette	ette huikanne	2nd plur.	lienette huikanneet	ette liene huikanneet
3rd plur.		huikannevat	eivät huikanne	3rd plur.	lienevät huikanneet	eivät liene huikanneet
passive		huikattaneen	ei huikattane	passive	lienee huikattu	ei liene huikattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huikata		present	huikkaava	huikattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikatakseni huikataksemme 2nd huikataksesi huikataksenne 3rd huikatakseen huikataksensa		past	huikannut	huikattu
2nd	inessive2	huikatessa	huikattaessa	agent3	huikkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikatessani huikatessamme 2nd huikatessasi huikatessanne 3rd huikatessaan huikatessansa		negative	huikkaamaton
	instructive	huikaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	huikkaamassa	—
	elative	huikkaamasta	—
	illative	huikkaamaan	—
	adessive	huikkaamalla	—
	abessive	huikkaamatta	—
	instructive	huikkaaman	huikattaman
4th4	verbal noun	huikkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikkaamaisillani huikkaamaisillamme 2nd huikkaamaisillasi huikkaamaisillanne 3rd huikkaamaisillaan huikkaamaisillansa

Synonyms

• huikkaista
• huutaa

Derived terms

• huikkaista
• huikkaus

 

Further reading

• “huikata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-10-20

Etymology 2

Unknown

Verb

huikata

1. (dialectal) Synonym of huikkia

Conjugation

Inflection of huikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikkaan	en huikkaa	1st sing.	olen huikannut	en ole huikannut
2nd sing.		huikkaat	et huikkaa	2nd sing.	olet huikannut	et ole huikannut
3rd sing.		huikkaa	ei huikkaa	3rd sing.	on huikannut	ei ole huikannut
1st plur.		huikkaamme	emme huikkaa	1st plur.	olemme huikanneet	emme ole huikanneet
2nd plur.		huikkaatte	ette huikkaa	2nd plur.	olette huikanneet	ette ole huikanneet
3rd plur.		huikkaavat	eivät huikkaa	3rd plur.	ovat huikanneet	eivät ole huikanneet
passive		huikataan	ei huikata	passive	on huikattu	ei ole huikattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikkasin	en huikannut	1st sing.	olin huikannut	en ollut huikannut
2nd sing.		huikkasit	et huikannut	2nd sing.	olit huikannut	et ollut huikannut
3rd sing.		huikkasi	ei huikannut	3rd sing.	oli huikannut	ei ollut huikannut
1st plur.		huikkasimme	emme huikanneet	1st plur.	olimme huikanneet	emme olleet huikanneet
2nd plur.		huikkasitte	ette huikanneet	2nd plur.	olitte huikanneet	ette olleet huikanneet
3rd plur.		huikkasivat	eivät huikanneet	3rd plur.	olivat huikanneet	eivät olleet huikanneet
passive		huikattiin	ei huikattu	passive	oli huikattu	ei ollut huikattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikkaisin	en huikkaisi	1st sing.	olisin huikannut	en olisi huikannut
2nd sing.		huikkaisit	et huikkaisi	2nd sing.	olisit huikannut	et olisi huikannut
3rd sing.		huikkaisi	ei huikkaisi	3rd sing.	olisi huikannut	ei olisi huikannut
1st plur.		huikkaisimme	emme huikkaisi	1st plur.	olisimme huikanneet	emme olisi huikanneet
2nd plur.		huikkaisitte	ette huikkaisi	2nd plur.	olisitte huikanneet	ette olisi huikanneet
3rd plur.		huikkaisivat	eivät huikkaisi	3rd plur.	olisivat huikanneet	eivät olisi huikanneet
passive		huikattaisiin	ei huikattaisi	passive	olisi huikattu	ei olisi huikattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huikkaa	älä huikkaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huikatkoon	älköön huikatko	3rd sing.	olkoon huikannut	älköön olko huikannut
1st plur.		huikatkaamme	älkäämme huikatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		huikatkaa	älkää huikatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huikatkoot	älkööt huikatko	3rd plur.	olkoot huikanneet	älkööt olko huikanneet
passive		huikattakoon	älköön huikattako	passive	olkoon huikattu	älköön olko huikattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huikannen	en huikanne	1st sing.	lienen huikannut	en liene huikannut
2nd sing.		huikannet	et huikanne	2nd sing.	lienet huikannut	et liene huikannut
3rd sing.		huikannee	ei huikanne	3rd sing.	lienee huikannut	ei liene huikannut
1st plur.		huikannemme	emme huikanne	1st plur.	lienemme huikanneet	emme liene huikanneet
2nd plur.		huikannette	ette huikanne	2nd plur.	lienette huikanneet	ette liene huikanneet
3rd plur.		huikannevat	eivät huikanne	3rd plur.	lienevät huikanneet	eivät liene huikanneet
passive		huikattaneen	ei huikattane	passive	lienee huikattu	ei liene huikattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huikata		present	huikkaava	huikattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikatakseni huikataksemme 2nd huikataksesi huikataksenne 3rd huikatakseen huikataksensa		past	huikannut	huikattu
2nd	inessive2	huikatessa	huikattaessa	agent3	huikkaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikatessani huikatessamme 2nd huikatessasi huikatessanne 3rd huikatessaan huikatessansa		negative	huikkaamaton
	instructive	huikaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	huikkaamassa	—
	elative	huikkaamasta	—
	illative	huikkaamaan	—
	adessive	huikkaamalla	—
	abessive	huikkaamatta	—
	instructive	huikkaaman	huikattaman
4th4	verbal noun	huikkaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huikkaamaisillani huikkaamaisillamme 2nd huikkaamaisillasi huikkaamaisillanne 3rd huikkaamaisillaan huikkaamaisillansa

Derived terms

• huikkia