hunttu

Finnish

Etymology

From Swedish hund. Compare huntti.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhuntːu/, [ˈhun̪t̪ːu]
• Rhymes: -untːu
• Syllabification^(key): hunt‧tu

Noun

hunttu (humorous)

1. (dialect) A dog or hound.

Declension

Inflection of hunttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		hunttu	huntut
genitive		huntun	hunttujen
partitive		hunttua	hunttuja
illative		hunttuun	hunttuihin
		singular	plural
nominative		hunttu	huntut
accusative	nom.	hunttu	huntut
	gen.	huntun
genitive		huntun	hunttujen
partitive		hunttua	hunttuja
inessive		huntussa	huntuissa
elative		huntusta	huntuista
illative		hunttuun	hunttuihin
adessive		huntulla	huntuilla
ablative		huntulta	huntuilta
allative		huntulle	huntuille
essive		hunttuna	hunttuina
translative		huntuksi	huntuiksi
abessive		huntutta	huntuitta
instructive		—	huntuin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hunttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hunttuni hunttuni accusative nom. hunttuni hunttuni gen. hunttuni genitive hunttuni hunttujeni partitive hunttuani hunttujani inessive huntussani huntuissani elative huntustani huntuistani illative hunttuuni hunttuihini adessive huntullani huntuillani ablative huntultani huntuiltani allative huntulleni huntuilleni essive hunttunani hunttuinani translative huntukseni huntuikseni abessive huntuttani huntuittani instructive — — comitative — hunttuineni second-person singular possessor singular plural nominative hunttusi hunttusi accusative nom. hunttusi hunttusi gen. hunttusi genitive hunttusi hunttujesi partitive hunttuasi hunttujasi inessive huntussasi huntuissasi elative huntustasi huntuistasi illative hunttuusi hunttuihisi adessive huntullasi huntuillasi ablative huntultasi huntuiltasi allative huntullesi huntuillesi essive hunttunasi hunttuinasi translative huntuksesi huntuiksesi abessive huntuttasi huntuittasi instructive — — comitative — hunttuinesi first-person plural possessor singular plural nominative hunttumme hunttumme accusative nom. hunttumme hunttumme gen. hunttumme genitive hunttumme hunttujemme partitive hunttuamme hunttujamme inessive huntussamme huntuissamme elative huntustamme huntuistamme illative hunttuumme hunttuihimme adessive huntullamme huntuillamme ablative huntultamme huntuiltamme allative huntullemme huntuillemme essive hunttunamme hunttuinamme translative huntuksemme huntuiksemme abessive huntuttamme huntuittamme instructive — — comitative — hunttuinemme second-person plural possessor singular plural nominative hunttunne hunttunne accusative nom. hunttunne hunttunne gen. hunttunne genitive hunttunne hunttujenne partitive hunttuanne hunttujanne inessive huntussanne huntuissanne elative huntustanne huntuistanne illative hunttuunne hunttuihinne adessive huntullanne huntuillanne ablative huntultanne huntuiltanne allative huntullenne huntuillenne essive hunttunanne hunttuinanne translative huntuksenne huntuiksenne abessive huntuttanne huntuittanne instructive — — comitative — hunttuinenne third-person possessor singular plural nominative hunttunsa hunttunsa accusative nom. hunttunsa hunttunsa gen. hunttunsa genitive hunttunsa hunttujensa partitive hunttuaan hunttuansa hunttujaan hunttujansa inessive huntussaan huntussansa huntuissaan huntuissansa elative huntustaan huntustansa huntuistaan huntuistansa illative hunttuunsa hunttuihinsa adessive huntullaan huntullansa huntuillaan huntuillansa ablative huntultaan huntultansa huntuiltaan huntuiltansa allative huntulleen huntullensa huntuilleen huntuillensa essive hunttunaan hunttunansa hunttuinaan hunttuinansa translative huntukseen huntuksensa huntuikseen huntuiksensa abessive huntuttaan huntuttansa huntuittaan huntuittansa instructive — — comitative — hunttuineen hunttuinensa

Synonyms

• hauva, hurtta, koira, peni