implikoida

Finnish

Alternative forms

• implisoida

Etymology

Internationalism, ultimately from Latin implicō and adapted with the verbal suffix +‎ -oida.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈimplikoi̯dɑˣ/, [ˈimpliˌko̞i̯dɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oidɑ
• Syllabification^(key): imp‧li‧koi‧da

Verb

implikoida

1. To imply (to suggest a logical inference).
2. (transitive) To implicate, imply (to have as a necessary consequence or accompaniment).

Usage notes

Form implikoida is more widely used than implisoida, which is the form preferred by the Nykysuomen sanakirja. The argument for k-form is based on the word's Latin origin, whereas supporters of s-form say that the word was loaned to Finnish from German and Swedish.

Conjugation

Inflection of implikoida (Kotus type 62/voida, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		implikoin	en implikoi	1st sing.	olen implikoinut	en ole implikoinut
2nd sing.		implikoit	et implikoi	2nd sing.	olet implikoinut	et ole implikoinut
3rd sing.		implikoi	ei implikoi	3rd sing.	on implikoinut	ei ole implikoinut
1st plur.		implikoimme	emme implikoi	1st plur.	olemme implikoineet	emme ole implikoineet
2nd plur.		implikoitte	ette implikoi	2nd plur.	olette implikoineet	ette ole implikoineet
3rd plur.		implikoivat	eivät implikoi	3rd plur.	ovat implikoineet	eivät ole implikoineet
passive		implikoidaan	ei implikoida	passive	on implikoitu	ei ole implikoitu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		implikoin	en implikoinut	1st sing.	olin implikoinut	en ollut implikoinut
2nd sing.		implikoit	et implikoinut	2nd sing.	olit implikoinut	et ollut implikoinut
3rd sing.		implikoi	ei implikoinut	3rd sing.	oli implikoinut	ei ollut implikoinut
1st plur.		implikoimme	emme implikoineet	1st plur.	olimme implikoineet	emme olleet implikoineet
2nd plur.		implikoitte	ette implikoineet	2nd plur.	olitte implikoineet	ette olleet implikoineet
3rd plur.		implikoivat	eivät implikoineet	3rd plur.	olivat implikoineet	eivät olleet implikoineet
passive		implikoitiin	ei implikoitu	passive	oli implikoitu	ei ollut implikoitu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		implikoisin	en implikoisi	1st sing.	olisin implikoinut	en olisi implikoinut
2nd sing.		implikoisit	et implikoisi	2nd sing.	olisit implikoinut	et olisi implikoinut
3rd sing.		implikoisi	ei implikoisi	3rd sing.	olisi implikoinut	ei olisi implikoinut
1st plur.		implikoisimme	emme implikoisi	1st plur.	olisimme implikoineet	emme olisi implikoineet
2nd plur.		implikoisitte	ette implikoisi	2nd plur.	olisitte implikoineet	ette olisi implikoineet
3rd plur.		implikoisivat	eivät implikoisi	3rd plur.	olisivat implikoineet	eivät olisi implikoineet
passive		implikoitaisiin	ei implikoitaisi	passive	olisi implikoitu	ei olisi implikoitu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		implikoi	älä implikoi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		implikoikoon	älköön implikoiko	3rd sing.	olkoon implikoinut	älköön olko implikoinut
1st plur.		implikoikaamme	älkäämme implikoiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		implikoikaa	älkää implikoiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		implikoikoot	älkööt implikoiko	3rd plur.	olkoot implikoineet	älkööt olko implikoineet
passive		implikoitakoon	älköön implikoitako	passive	olkoon implikoitu	älköön olko implikoitu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		implikoinen	en implikoine	1st sing.	lienen implikoinut	en liene implikoinut
2nd sing.		implikoinet	et implikoine	2nd sing.	lienet implikoinut	et liene implikoinut
3rd sing.		implikoinee	ei implikoine	3rd sing.	lienee implikoinut	ei liene implikoinut
1st plur.		implikoinemme	emme implikoine	1st plur.	lienemme implikoineet	emme liene implikoineet
2nd plur.		implikoinette	ette implikoine	2nd plur.	lienette implikoineet	ette liene implikoineet
3rd plur.		implikoinevat	eivät implikoine	3rd plur.	lienevät implikoineet	eivät liene implikoineet
passive		implikoitaneen	ei implikoitane	passive	lienee implikoitu	ei liene implikoitu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		implikoida		present	implikoiva	implikoitava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st implikoidakseni implikoidaksemme 2nd implikoidaksesi implikoidaksenne 3rd implikoidakseen implikoidaksensa		past	implikoinut	implikoitu
2nd	inessive2	implikoidessa	implikoitaessa	agent3	implikoima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st implikoidessani implikoidessamme 2nd implikoidessasi implikoidessanne 3rd implikoidessaan implikoidessansa		negative	implikoimaton
	instructive	implikoiden	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	implikoimassa	—
	elative	implikoimasta	—
	illative	implikoimaan	—
	adessive	implikoimalla	—
	abessive	implikoimatta	—
	instructive	implikoiman	implikoitaman
4th4	verbal noun	implikoiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st implikoimaisillani implikoimaisillamme 2nd implikoimaisillasi implikoimaisillanne 3rd implikoimaisillaan implikoimaisillansa

Further reading

• “implikoida”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02