irto-

FinnishEdit

PrefixEdit

irto-

  1. Used as modifier in compound terms to signify detachable, removable, separate, loose.

SynonymsEdit

AntonymsEdit

Related termsEdit

CompoundsEdit

  • irtoesine
  • irtohame
  • irtohiekka
  • irtohousut
  • irtokalvosin
  • irtokaulus
  • irtokauppa
  • irtokuutiometri
  • irtoköli
  • irtolainen
  • irtolehti
  • irtoselkä
  • irtosuhde
  • irtotavara
  • irtouitto
  • irtovuori
Last modified on 31 May 2013, at 13:29