third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
itsekunnioituksensa
|
itsekunnioituksensa
|
accusative
|
nom.
|
itsekunnioituksensa
|
itsekunnioituksensa
|
gen.
|
itsekunnioituksensa
|
genitive
|
itsekunnioituksensa
|
itsekunnioitustensa itsekunnioituksiensa
|
partitive
|
itsekunnioitustaan itsekunnioitustansa
|
itsekunnioituksiaan itsekunnioituksiansa
|
inessive
|
itsekunnioituksessaan itsekunnioituksessansa
|
itsekunnioituksissaan itsekunnioituksissansa
|
elative
|
itsekunnioituksestaan itsekunnioituksestansa
|
itsekunnioituksistaan itsekunnioituksistansa
|
illative
|
itsekunnioitukseensa
|
itsekunnioituksiinsa
|
adessive
|
itsekunnioituksellaan itsekunnioituksellansa
|
itsekunnioituksillaan itsekunnioituksillansa
|
ablative
|
itsekunnioitukseltaan itsekunnioitukseltansa
|
itsekunnioituksiltaan itsekunnioituksiltansa
|
allative
|
itsekunnioitukselleen itsekunnioituksellensa
|
itsekunnioituksilleen itsekunnioituksillensa
|
essive
|
itsekunnioituksenaan itsekunnioituksenansa
|
itsekunnioituksinaan itsekunnioituksinansa
|
translative
|
itsekunnioituksekseen itsekunnioitukseksensa
|
itsekunnioituksikseen itsekunnioituksiksensa
|
abessive
|
itsekunnioituksettaan itsekunnioituksettansa
|
itsekunnioituksittaan itsekunnioituksittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
—
|
itsekunnioituksineen itsekunnioituksinensa
|