itsestäänselvä

Finnish

Alternative forms

• itsestään selvä

Etymology

itsestään +‎ selvä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈitsestæːnˌselʋæ/, [ˈits̠e̞s̠tæːnˌs̠e̞lʋæ]
• Rhymes: -elʋæ
• Syllabification^(key): it‧ses‧tään‧sel‧vä

Adjective

itsestäänselvä (not comparable)

1. self-evident, that goes without saying, obvious
2. taken for granted (assumed to be true without verification or proof)

Declension

Inflection of itsestäänselvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		itsestäänselvä	itsestäänselvät
genitive		itsestäänselvän	itsestäänselvien
partitive		itsestäänselvää	itsestäänselviä
illative		itsestäänselvään	itsestäänselviin
		singular	plural
nominative		itsestäänselvä	itsestäänselvät
accusative	nom.	itsestäänselvä	itsestäänselvät
	gen.	itsestäänselvän
genitive		itsestäänselvän	itsestäänselvien itsestäänselväinrare
partitive		itsestäänselvää	itsestäänselviä
inessive		itsestäänselvässä	itsestäänselvissä
elative		itsestäänselvästä	itsestäänselvistä
illative		itsestäänselvään	itsestäänselviin
adessive		itsestäänselvällä	itsestäänselvillä
ablative		itsestäänselvältä	itsestäänselviltä
allative		itsestäänselvälle	itsestäänselville
essive		itsestäänselvänä	itsestäänselvinä
translative		itsestäänselväksi	itsestäänselviksi
abessive		itsestäänselvättä	itsestäänselvittä
instructive		—	itsestäänselvin
comitative		—	itsestäänselvine

Possessive forms of itsestäänselvä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative itsestäänselväni itsestäänselväni accusative nom. itsestäänselväni itsestäänselväni gen. itsestäänselväni genitive itsestäänselväni itsestäänselvieni itsestäänselväinirare partitive itsestäänselvääni itsestäänselviäni inessive itsestäänselvässäni itsestäänselvissäni elative itsestäänselvästäni itsestäänselvistäni illative itsestäänselvääni itsestäänselviini adessive itsestäänselvälläni itsestäänselvilläni ablative itsestäänselvältäni itsestäänselviltäni allative itsestäänselvälleni itsestäänselvilleni essive itsestäänselvänäni itsestäänselvinäni translative itsestäänselväkseni itsestäänselvikseni abessive itsestäänselvättäni itsestäänselvittäni instructive — — comitative — itsestäänselvineni second-person singular possessor singular plural nominative itsestäänselväsi itsestäänselväsi accusative nom. itsestäänselväsi itsestäänselväsi gen. itsestäänselväsi genitive itsestäänselväsi itsestäänselviesi itsestäänselväisirare partitive itsestäänselvääsi itsestäänselviäsi inessive itsestäänselvässäsi itsestäänselvissäsi elative itsestäänselvästäsi itsestäänselvistäsi illative itsestäänselvääsi itsestäänselviisi adessive itsestäänselvälläsi itsestäänselvilläsi ablative itsestäänselvältäsi itsestäänselviltäsi allative itsestäänselvällesi itsestäänselvillesi essive itsestäänselvänäsi itsestäänselvinäsi translative itsestäänselväksesi itsestäänselviksesi abessive itsestäänselvättäsi itsestäänselvittäsi instructive — — comitative — itsestäänselvinesi first-person plural possessor singular plural nominative itsestäänselvämme itsestäänselvämme accusative nom. itsestäänselvämme itsestäänselvämme gen. itsestäänselvämme genitive itsestäänselvämme itsestäänselviemme itsestäänselväimmerare partitive itsestäänselväämme itsestäänselviämme inessive itsestäänselvässämme itsestäänselvissämme elative itsestäänselvästämme itsestäänselvistämme illative itsestäänselväämme itsestäänselviimme adessive itsestäänselvällämme itsestäänselvillämme ablative itsestäänselvältämme itsestäänselviltämme allative itsestäänselvällemme itsestäänselvillemme essive itsestäänselvänämme itsestäänselvinämme translative itsestäänselväksemme itsestäänselviksemme abessive itsestäänselvättämme itsestäänselvittämme instructive — — comitative — itsestäänselvinemme second-person plural possessor singular plural nominative itsestäänselvänne itsestäänselvänne accusative nom. itsestäänselvänne itsestäänselvänne gen. itsestäänselvänne genitive itsestäänselvänne itsestäänselvienne itsestäänselväinnerare partitive itsestäänselväänne itsestäänselviänne inessive itsestäänselvässänne itsestäänselvissänne elative itsestäänselvästänne itsestäänselvistänne illative itsestäänselväänne itsestäänselviinne adessive itsestäänselvällänne itsestäänselvillänne ablative itsestäänselvältänne itsestäänselviltänne allative itsestäänselvällenne itsestäänselvillenne essive itsestäänselvänänne itsestäänselvinänne translative itsestäänselväksenne itsestäänselviksenne abessive itsestäänselvättänne itsestäänselvittänne instructive — — comitative — itsestäänselvinenne third-person possessor singular plural nominative itsestäänselvänsä itsestäänselvänsä accusative nom. itsestäänselvänsä itsestäänselvänsä gen. itsestäänselvänsä genitive itsestäänselvänsä itsestäänselviensä itsestäänselväinsärare partitive itsestäänselväänsä itsestäänselviään itsestäänselviänsä inessive itsestäänselvässään itsestäänselvässänsä itsestäänselvissään itsestäänselvissänsä elative itsestäänselvästään itsestäänselvästänsä itsestäänselvistään itsestäänselvistänsä illative itsestäänselväänsä itsestäänselviinsä adessive itsestäänselvällään itsestäänselvällänsä itsestäänselvillään itsestäänselvillänsä ablative itsestäänselvältään itsestäänselvältänsä itsestäänselviltään itsestäänselviltänsä allative itsestäänselvälleen itsestäänselvällensä itsestäänselvilleen itsestäänselvillensä essive itsestäänselvänään itsestäänselvänänsä itsestäänselvinään itsestäänselvinänsä translative itsestäänselväkseen itsestäänselväksensä itsestäänselvikseen itsestäänselviksensä abessive itsestäänselvättään itsestäänselvättänsä itsestäänselvittään itsestäänselvittänsä instructive — — comitative — itsestäänselvineen itsestäänselvinensä

Derived terms

• itsestäänselvästi

Related terms

• itsestäänselvyys

Further reading

• “itsestäänselvä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02