könytä

Finnish

Etymology

Unknown

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkønytæˣ/, [ˈk̟ø̞nyt̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -ønytæ
• Syllabification^(key): kö‧ny‧tä

Verb

könytä

1. (intransitive) to scramble (to move hurriedly to a location using all limbs against a surface)

Conjugation

Inflection of könytä (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		könyän	en könyä	1st sing.	olen könynnyt	en ole könynnyt
2nd sing.		könyät	et könyä	2nd sing.	olet könynnyt	et ole könynnyt
3rd sing.		könyää	ei könyä	3rd sing.	on könynnyt	ei ole könynnyt
1st plur.		könyämme	emme könyä	1st plur.	olemme könynneet	emme ole könynneet
2nd plur.		könyätte	ette könyä	2nd plur.	olette könynneet	ette ole könynneet
3rd plur.		könyävät	eivät könyä	3rd plur.	ovat könynneet	eivät ole könynneet
passive		könytään	ei könytä	passive	on könytty	ei ole könytty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		könysin	en könynnyt	1st sing.	olin könynnyt	en ollut könynnyt
2nd sing.		könysit	et könynnyt	2nd sing.	olit könynnyt	et ollut könynnyt
3rd sing.		könysi	ei könynnyt	3rd sing.	oli könynnyt	ei ollut könynnyt
1st plur.		könysimme	emme könynneet	1st plur.	olimme könynneet	emme olleet könynneet
2nd plur.		könysitte	ette könynneet	2nd plur.	olitte könynneet	ette olleet könynneet
3rd plur.		könysivät	eivät könynneet	3rd plur.	olivat könynneet	eivät olleet könynneet
passive		könyttiin	ei könytty	passive	oli könytty	ei ollut könytty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		könyäisin könyisin	en könyäisi en könyisi	1st sing.	olisin könynnyt	en olisi könynnyt
2nd sing.		könyäisit könyisit	et könyäisi et könyisi	2nd sing.	olisit könynnyt	et olisi könynnyt
3rd sing.		könyäisi könyisi	ei könyäisi ei könyisi	3rd sing.	olisi könynnyt	ei olisi könynnyt
1st plur.		könyäisimme könyisimme	emme könyäisi emme könyisi	1st plur.	olisimme könynneet	emme olisi könynneet
2nd plur.		könyäisitte könyisitte	ette könyäisi ette könyisi	2nd plur.	olisitte könynneet	ette olisi könynneet
3rd plur.		könyäisivät könyisivät	eivät könyäisi eivät könyisi	3rd plur.	olisivat könynneet	eivät olisi könynneet
passive		könyttäisiin	ei könyttäisi	passive	olisi könytty	ei olisi könytty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		könyä	älä könyä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		könytköön	älköön könytkö	3rd sing.	olkoon könynnyt	älköön olko könynnyt
1st plur.		könytkäämme	älkäämme könytkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		könytkää	älkää könytkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		könytkööt	älkööt könytkö	3rd plur.	olkoot könynneet	älkööt olko könynneet
passive		könyttäköön	älköön könyttäkö	passive	olkoon könytty	älköön olko könytty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		könynnen	en könynne	1st sing.	lienen könynnyt	en liene könynnyt
2nd sing.		könynnet	et könynne	2nd sing.	lienet könynnyt	et liene könynnyt
3rd sing.		könynnee	ei könynne	3rd sing.	lienee könynnyt	ei liene könynnyt
1st plur.		könynnemme	emme könynne	1st plur.	lienemme könynneet	emme liene könynneet
2nd plur.		könynnette	ette könynne	2nd plur.	lienette könynneet	ette liene könynneet
3rd plur.		könynnevät	eivät könynne	3rd plur.	lienevät könynneet	eivät liene könynneet
passive		könyttäneen	ei könyttäne	passive	lienee könytty	ei liene könytty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		könytä		present	könyävä	könyttävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st könytäkseni könytäksemme 2nd könytäksesi könytäksenne 3rd könytäkseen könytäksensä		past	könynnyt	könytty
2nd	inessive2	könytessä	könyttäessä	agent3	könyämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st könytessäni könytessämme 2nd könytessäsi könytessänne 3rd könytessään könytessänsä		negative	könyämätön
	instructive	könyten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	könyämässä	—
	elative	könyämästä	—
	illative	könyämään	—
	adessive	könyämällä	—
	abessive	könyämättä	—
	instructive	könyämän	könyttämän
4th4	verbal noun	könyäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st könyämäisilläni könyämäisillämme 2nd könyämäisilläsi könyämäisillänne 3rd könyämäisillään könyämäisillänsä

See also

• kontata
• kontti
• ryömiä

Further reading

• “könytä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• käytön, könyät, tykönä