kanssakäyminen

Finnish

Etymology

kanssa +‎ käyminen

Noun

kanssakäyminen

1. interaction

Declension

Declension of kanssakäyminen (type nainen) singular plural nominative kanssakäyminen kanssakäymiset genitive kanssakäymisen kanssakäymisten kanssakäymisien partitive kanssakäymistä kanssakäymisiä accusative kanssakäyminen kanssakäymisen kanssakäymiset inessive kanssakäymisessä kanssakäymisissä elative kanssakäymisestä kanssakäymisistä illative kanssakäymiseen kanssakäymisiin adessive kanssakäymisellä kanssakäymisillä ablative kanssakäymiseltä kanssakäymisiltä allative kanssakäymiselle kanssakäymisille essive kanssakäymisenä kanssakäymisinä translative kanssakäymiseksi kanssakäymisiksi instructive – kanssakäymisin abessive kanssakäymisettä kanssakäymisittä comitative – kanssakäymisineen