keikka

Finnish

Noun

keikka

1. (colloquial) gig (performing engagement by a musical group)
2. gig (temporary job)
3. job, task
4. heist

Declension

Declension of keikka (type kala) singular plural nominative keikka keikat genitive keikan keikkojen keikkain1 partitive keikkaa keikkoja accusative keikka keikan keikat inessive keikassa keikoissa elative keikasta keikoista illative keikkaan keikkoihin adessive keikalla keikoilla ablative keikalta keikoilta allative keikalle keikoille essive keikkana keikkoina translative keikaksi keikoiksi instructive – keikoin abessive keikatta keikoitta comitative – keikkoineen 1) Rare.

Derived terms

• keikkailla

Compounds

keikkabussi keikkabändi keikkalaulaja

keikkamatka keikkamuusikko

keikkatyö ravintolakeikka