keilailla

Finnish

Etymology

keilata +‎ -illa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯lɑi̯lːɑˣ/, [ˈk̟e̞i̯lɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eilɑilːɑ
• Syllabification^(key): kei‧lail‧la

Verb

keilailla

1. (intransitive) to bowl (have bowling as a hobby)

Conjugation

Inflection of keilailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilailen	en keilaile	1st sing.	olen keilaillut	en ole keilaillut
2nd sing.		keilailet	et keilaile	2nd sing.	olet keilaillut	et ole keilaillut
3rd sing.		keilailee	ei keilaile	3rd sing.	on keilaillut	ei ole keilaillut
1st plur.		keilailemme	emme keilaile	1st plur.	olemme keilailleet	emme ole keilailleet
2nd plur.		keilailette	ette keilaile	2nd plur.	olette keilailleet	ette ole keilailleet
3rd plur.		keilailevat	eivät keilaile	3rd plur.	ovat keilailleet	eivät ole keilailleet
passive		keilaillaan	ei keilailla	passive	on keilailtu	ei ole keilailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilailin	en keilaillut	1st sing.	olin keilaillut	en ollut keilaillut
2nd sing.		keilailit	et keilaillut	2nd sing.	olit keilaillut	et ollut keilaillut
3rd sing.		keilaili	ei keilaillut	3rd sing.	oli keilaillut	ei ollut keilaillut
1st plur.		keilailimme	emme keilailleet	1st plur.	olimme keilailleet	emme olleet keilailleet
2nd plur.		keilailitte	ette keilailleet	2nd plur.	olitte keilailleet	ette olleet keilailleet
3rd plur.		keilailivat	eivät keilailleet	3rd plur.	olivat keilailleet	eivät olleet keilailleet
passive		keilailtiin	ei keilailtu	passive	oli keilailtu	ei ollut keilailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilailisin	en keilailisi	1st sing.	olisin keilaillut	en olisi keilaillut
2nd sing.		keilailisit	et keilailisi	2nd sing.	olisit keilaillut	et olisi keilaillut
3rd sing.		keilailisi	ei keilailisi	3rd sing.	olisi keilaillut	ei olisi keilaillut
1st plur.		keilailisimme	emme keilailisi	1st plur.	olisimme keilailleet	emme olisi keilailleet
2nd plur.		keilailisitte	ette keilailisi	2nd plur.	olisitte keilailleet	ette olisi keilailleet
3rd plur.		keilailisivat	eivät keilailisi	3rd plur.	olisivat keilailleet	eivät olisi keilailleet
passive		keilailtaisiin	ei keilailtaisi	passive	olisi keilailtu	ei olisi keilailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keilaile	älä keilaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keilailkoon	älköön keilailko	3rd sing.	olkoon keilaillut	älköön olko keilaillut
1st plur.		keilailkaamme	älkäämme keilailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keilailkaa	älkää keilailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keilailkoot	älkööt keilailko	3rd plur.	olkoot keilailleet	älkööt olko keilailleet
passive		keilailtakoon	älköön keilailtako	passive	olkoon keilailtu	älköön olko keilailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keilaillen	en keilaille	1st sing.	lienen keilaillut	en liene keilaillut
2nd sing.		keilaillet	et keilaille	2nd sing.	lienet keilaillut	et liene keilaillut
3rd sing.		keilaillee	ei keilaille	3rd sing.	lienee keilaillut	ei liene keilaillut
1st plur.		keilaillemme	emme keilaille	1st plur.	lienemme keilailleet	emme liene keilailleet
2nd plur.		keilaillette	ette keilaille	2nd plur.	lienette keilailleet	ette liene keilailleet
3rd plur.		keilaillevat	eivät keilaille	3rd plur.	lienevät keilailleet	eivät liene keilailleet
passive		keilailtaneen	ei keilailtane	passive	lienee keilailtu	ei liene keilailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keilailla		present	keilaileva	keilailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keilaillakseni keilaillaksemme 2nd keilaillaksesi keilaillaksenne 3rd keilaillakseen keilaillaksensa		past	keilaillut	keilailtu
2nd	inessive2	keilaillessa	keilailtaessa	agent3	keilailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keilaillessani keilaillessamme 2nd keilaillessasi keilaillessanne 3rd keilaillessaan keilaillessansa		negative	keilailematon
	instructive	keilaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	keilailemassa	—
	elative	keilailemasta	—
	illative	keilailemaan	—
	adessive	keilailemalla	—
	abessive	keilailematta	—
	instructive	keilaileman	keilailtaman
4th4	verbal noun	keilaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keilailemaisillani keilailemaisillamme 2nd keilailemaisillasi keilailemaisillanne 3rd keilailemaisillaan keilailemaisillansa

Derived terms

• keilailu

 

Further reading

• “keilailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02