Etymology
kielen (“of language”) + käyttö (“use”)
Noun
kielenkäyttö
- usage (ways and contexts in which spoken and written words are used)
- language (particular words used in speech or a passage of text)
- En voi hyväksyä tuollaista kielenkäyttöä.
- I cannot accept that kind of language.
- French (vulgar language)
- Anteeksi kielenkäyttöni.
- Pardon my French.
Declension
Declension of kielenkäyttö (type valo)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
kielenkäyttö |
kielenkäytöt |
|---|
| genitive |
kielenkäytön |
kielenkäyttöjen |
|---|
| partitive |
kielenkäyttöä |
kielenkäyttöjä |
|---|
| accusative |
kielenkäyttö
kielenkäytön |
kielenkäytöt |
|---|
| inessive |
kielenkäytössä |
kielenkäytöissä |
|---|
| elative |
kielenkäytöstä |
kielenkäytöistä |
|---|
| illative |
kielenkäyttöön |
kielenkäyttöihin |
|---|
| adessive |
kielenkäytöllä |
kielenkäytöillä |
|---|
| ablative |
kielenkäytöltä |
kielenkäytöiltä |
|---|
| allative |
kielenkäytölle |
kielenkäytöille |
|---|
| essive |
kielenkäyttönä |
kielenkäyttöinä |
|---|
| translative |
kielenkäytöksi |
kielenkäytöiksi |
|---|
| instructive |
– |
kielenkäytöin |
|---|
| abessive |
kielenkäytöttä |
kielenkäytöittä |
|---|
| comitative |
– |
kielenkäyttöineen |
|---|
|
See also