Etymology
Compound of kieli (“language”) + taito (“skill”).
Pronunciation
- IPA: /ˈkieliˌtɑito/
- Hyphenation: kie‧li‧tai‧to
Noun
kielitaito
- language skills
- language proficiency
Declension
Declension of kielitaito (type valo)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
kielitaito |
kielitaidot |
|---|
| genitive |
kielitaidon |
kielitaitojen |
|---|
| partitive |
kielitaitoa |
kielitaitoja |
|---|
| accusative |
kielitaito
kielitaidon |
kielitaidot |
|---|
| inessive |
kielitaidossa |
kielitaidoissa |
|---|
| elative |
kielitaidosta |
kielitaidoista |
|---|
| illative |
kielitaitoon |
kielitaitoihin |
|---|
| adessive |
kielitaidolla |
kielitaidoilla |
|---|
| ablative |
kielitaidolta |
kielitaidoilta |
|---|
| allative |
kielitaidolle |
kielitaidoille |
|---|
| essive |
kielitaitona |
kielitaitoina |
|---|
| translative |
kielitaidoksi |
kielitaidoiksi |
|---|
| instructive |
– |
kielitaidoin |
|---|
| abessive |
kielitaidotta |
kielitaidoitta |
|---|
| comitative |
– |
kielitaitoineen |
|---|
|
Derived terms
- kielitaitoinen
- kielitaitoisuus
- kielitaitovaatimus