(index ki)
Etymology
From Swedish kikare.
Pronunciation
- IPA: [ˈkiːkɑri]
- Hyphenation: kii‧ka‧ri
- Rhymes: -iːkɑri
- Rhymes: -ɑri
Noun
Wikipedia fi
kiikari
- binoculars
Declension
Declension of kiikari (type paperi)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
kiikari |
kiikarit |
|---|
| genitive |
kiikarin |
kiikarien
kiikareiden
kiikareitten |
|---|
| partitive |
kiikaria |
kiikareita
kiikareja |
|---|
| accusative |
kiikari
kiikarin |
kiikarit |
|---|
| inessive |
kiikarissa |
kiikareissa |
|---|
| elative |
kiikarista |
kiikareista |
|---|
| illative |
kiikariin |
kiikareihin |
|---|
| adessive |
kiikarilla |
kiikareilla |
|---|
| ablative |
kiikarilta |
kiikareilta |
|---|
| allative |
kiikarille |
kiikareille |
|---|
| essive |
kiikarina |
kiikareina |
|---|
| translative |
kiikariksi |
kiikareiksi |
|---|
| instructive |
– |
kiikarein |
|---|
| abessive |
kiikaritta |
kiikareitta |
|---|
| comitative |
– |
kiikareineen |
|---|
|
Derived terms
Usage notes
Often used in plural form, kiikarit.
