kiintiö

Finnish

Etymology

kiinteä +‎ -iö

Noun

kiintiö

1. A quota.

Declension

Declension of kiintiö (type valtio) singular plural nominative kiintiö kiintiöt genitive kiintiön kiintiöiden kiintiöitten partitive kiintiötä kiintiöitä accusative kiintiö kiintiön kiintiöt inessive kiintiössä kiintiöissä elative kiintiöstä kiintiöistä illative kiintiöön kiintiöihin adessive kiintiöllä kiintiöillä ablative kiintiöltä kiintiöiltä allative kiintiölle kiintiöille essive kiintiönä kiintiöinä translative kiintiöksi kiintiöiksi instructive – kiintiöin abessive kiintiöttä kiintiöittä comitative – kiintiöineen

Derived terms

• kiintiöidä