Etymology
< kiistää (“to deny”)
Adjective
kiistämätön (comparative kiistämättömämpi, superlative kiistämättömin)
- undeniable
Declension
Declension of kiistämätön (type onneton)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
kiistämätön |
kiistämättömät |
|---|
| genitive |
kiistämättömän |
kiistämättömien
kiistämätönten1 |
|---|
| partitive |
kiistämätöntä |
kiistämättömiä |
|---|
| accusative |
kiistämätön
kiistämättömän |
kiistämättömät |
|---|
| inessive |
kiistämättömässä |
kiistämättömissä |
|---|
| elative |
kiistämättömästä |
kiistämättömistä |
|---|
| illative |
kiistämättömään |
kiistämättömiin |
|---|
| adessive |
kiistämättömällä |
kiistämättömillä |
|---|
| ablative |
kiistämättömältä |
kiistämättömiltä |
|---|
| allative |
kiistämättömälle |
kiistämättömille |
|---|
| essive |
kiistämättömänä |
kiistämättöminä |
|---|
| translative |
kiistämättömäksi |
kiistämättömiksi |
|---|
| instructive |
– |
kiistämättömin |
|---|
| abessive |
kiistämättömättä |
kiistämättömittä |
|---|
| comitative |
– |
kiistämättömine |
|---|
| 1) Rare. |
|