kirkkohistoria

Finnish

Etymology

kirkko +‎ historia

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkirkːoˌhistoriɑ/, [ˈk̟irkːo̞ˌhis̠to̞ˌriɑ̝]
• Rhymes: -iɑ
• Syllabification^(key): kirk‧ko‧his‧to‧ri‧a

Noun

kirkkohistoria

1. church history

Declension

Inflection of kirkkohistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		kirkkohistoria	kirkkohistoriat
genitive		kirkkohistorian	kirkkohistorioiden kirkkohistorioitten
partitive		kirkkohistoriaa	kirkkohistorioita
illative		kirkkohistoriaan	kirkkohistorioihin
		singular	plural
nominative		kirkkohistoria	kirkkohistoriat
accusative	nom.	kirkkohistoria	kirkkohistoriat
	gen.	kirkkohistorian
genitive		kirkkohistorian	kirkkohistorioiden kirkkohistorioitten kirkkohistoriainrare
partitive		kirkkohistoriaa	kirkkohistorioita
inessive		kirkkohistoriassa	kirkkohistorioissa
elative		kirkkohistoriasta	kirkkohistorioista
illative		kirkkohistoriaan	kirkkohistorioihin
adessive		kirkkohistorialla	kirkkohistorioilla
ablative		kirkkohistorialta	kirkkohistorioilta
allative		kirkkohistorialle	kirkkohistorioille
essive		kirkkohistoriana	kirkkohistorioina
translative		kirkkohistoriaksi	kirkkohistorioiksi
abessive		kirkkohistoriatta	kirkkohistorioitta
instructive		—	kirkkohistorioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kirkkohistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kirkkohistoriani kirkkohistoriani accusative nom. kirkkohistoriani kirkkohistoriani gen. kirkkohistoriani genitive kirkkohistoriani kirkkohistorioideni kirkkohistorioitteni kirkkohistoriainirare partitive kirkkohistoriaani kirkkohistorioitani inessive kirkkohistoriassani kirkkohistorioissani elative kirkkohistoriastani kirkkohistorioistani illative kirkkohistoriaani kirkkohistorioihini adessive kirkkohistoriallani kirkkohistorioillani ablative kirkkohistorialtani kirkkohistorioiltani allative kirkkohistorialleni kirkkohistorioilleni essive kirkkohistorianani kirkkohistorioinani translative kirkkohistoriakseni kirkkohistorioikseni abessive kirkkohistoriattani kirkkohistorioittani instructive — — comitative — kirkkohistorioineni second-person singular possessor singular plural nominative kirkkohistoriasi kirkkohistoriasi accusative nom. kirkkohistoriasi kirkkohistoriasi gen. kirkkohistoriasi genitive kirkkohistoriasi kirkkohistorioidesi kirkkohistorioittesi kirkkohistoriaisirare partitive kirkkohistoriaasi kirkkohistorioitasi inessive kirkkohistoriassasi kirkkohistorioissasi elative kirkkohistoriastasi kirkkohistorioistasi illative kirkkohistoriaasi kirkkohistorioihisi adessive kirkkohistoriallasi kirkkohistorioillasi ablative kirkkohistorialtasi kirkkohistorioiltasi allative kirkkohistoriallesi kirkkohistorioillesi essive kirkkohistorianasi kirkkohistorioinasi translative kirkkohistoriaksesi kirkkohistorioiksesi abessive kirkkohistoriattasi kirkkohistorioittasi instructive — — comitative — kirkkohistorioinesi first-person plural possessor singular plural nominative kirkkohistoriamme kirkkohistoriamme accusative nom. kirkkohistoriamme kirkkohistoriamme gen. kirkkohistoriamme genitive kirkkohistoriamme kirkkohistorioidemme kirkkohistorioittemme kirkkohistoriaimmerare partitive kirkkohistoriaamme kirkkohistorioitamme inessive kirkkohistoriassamme kirkkohistorioissamme elative kirkkohistoriastamme kirkkohistorioistamme illative kirkkohistoriaamme kirkkohistorioihimme adessive kirkkohistoriallamme kirkkohistorioillamme ablative kirkkohistorialtamme kirkkohistorioiltamme allative kirkkohistoriallemme kirkkohistorioillemme essive kirkkohistorianamme kirkkohistorioinamme translative kirkkohistoriaksemme kirkkohistorioiksemme abessive kirkkohistoriattamme kirkkohistorioittamme instructive — — comitative — kirkkohistorioinemme second-person plural possessor singular plural nominative kirkkohistorianne kirkkohistorianne accusative nom. kirkkohistorianne kirkkohistorianne gen. kirkkohistorianne genitive kirkkohistorianne kirkkohistorioidenne kirkkohistorioittenne kirkkohistoriainnerare partitive kirkkohistoriaanne kirkkohistorioitanne inessive kirkkohistoriassanne kirkkohistorioissanne elative kirkkohistoriastanne kirkkohistorioistanne illative kirkkohistoriaanne kirkkohistorioihinne adessive kirkkohistoriallanne kirkkohistorioillanne ablative kirkkohistorialtanne kirkkohistorioiltanne allative kirkkohistoriallenne kirkkohistorioillenne essive kirkkohistoriananne kirkkohistorioinanne translative kirkkohistoriaksenne kirkkohistorioiksenne abessive kirkkohistoriattanne kirkkohistorioittanne instructive — — comitative — kirkkohistorioinenne third-person possessor singular plural nominative kirkkohistoriansa kirkkohistoriansa accusative nom. kirkkohistoriansa kirkkohistoriansa gen. kirkkohistoriansa genitive kirkkohistoriansa kirkkohistorioidensa kirkkohistorioittensa kirkkohistoriainsarare partitive kirkkohistoriaansa kirkkohistorioitaan kirkkohistorioitansa inessive kirkkohistoriassaan kirkkohistoriassansa kirkkohistorioissaan kirkkohistorioissansa elative kirkkohistoriastaan kirkkohistoriastansa kirkkohistorioistaan kirkkohistorioistansa illative kirkkohistoriaansa kirkkohistorioihinsa adessive kirkkohistoriallaan kirkkohistoriallansa kirkkohistorioillaan kirkkohistorioillansa ablative kirkkohistorialtaan kirkkohistorialtansa kirkkohistorioiltaan kirkkohistorioiltansa allative kirkkohistorialleen kirkkohistoriallensa kirkkohistorioilleen kirkkohistorioillensa essive kirkkohistorianaan kirkkohistorianansa kirkkohistorioinaan kirkkohistorioinansa translative kirkkohistoriakseen kirkkohistoriaksensa kirkkohistorioikseen kirkkohistorioiksensa abessive kirkkohistoriattaan kirkkohistoriattansa kirkkohistorioittaan kirkkohistorioittansa instructive — — comitative — kirkkohistorioineen kirkkohistorioinensa

Further reading

• “kirkkohistoria”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02