kuninkaan

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuniŋkɑːn/, [ˈkuniŋkɑ̝ːn]
• Rhymes: -uniŋkɑːn
• Syllabification^(key): ku‧nin‧kaan

Noun

kuninkaan

1. genitive singular of kuningas
   • 1967, Helge Pohjolan-Pirhonen, “Kansakunta etsii itseään: 1772-1808”, in Kansakunnan Historia, volume 2, W. Söderström, page 70:

     Tällainen epämiellyttävien totuuksien lausuja alkoi käydä epämukavaksi kuninkaan palvontaan omistautuneessa hovimaailmassa.

     This kind of utterer of unpleasant truths started to become inconvenient for a court devoted to basileiolatry.

2. accusative singular of kuningas