liitin

Finnish

(index li)

Etymology

From liittää +‎ -in.

Pronunciation

• IPA: [ˈliːtin]
• Hyphenation: lii‧tin

Noun

liitin

1. A connector, terminal, interface.

Declension

Declension of liitin (type kytkin) singular plural nominative liitin liittimet genitive liittimen liittimien liitinten partitive liitintä liittimiä accusative liitin liittimen liittimet inessive liittimessä liittimissä elative liittimestä liittimistä illative liittimeen liittimiin adessive liittimellä liittimillä ablative liittimeltä liittimiltä allative liittimelle liittimille essive liittimenä liittiminä translative liittimeksi liittimiksi instructive – liittimin abessive liittimettä liittimittä comitative – liittimineen

Verb

liitin

1. First-person singular indicative past form of liittää.

Anagrams

• tiilin