maailmanmestaruus

Finnish

Etymology

maailman +‎ mestaruus

Noun

maailmanmestaruus

1. world championship

Declension

Declension of maailmanmestaruus (type kalleus) singular plural nominative maailmanmestaruus maailmanmestaruudet genitive maailmanmestaruuden maailmanmestaruuksien partitive maailmanmestaruutta maailmanmestaruuksia accusative maailmanmestaruus maailmanmestaruuden maailmanmestaruudet inessive maailmanmestaruudessa maailmanmestaruuksissa elative maailmanmestaruudesta maailmanmestaruuksista illative maailmanmestaruuteen maailmanmestaruuksiin adessive maailmanmestaruudella maailmanmestaruuksilla ablative maailmanmestaruudelta maailmanmestaruuksilta allative maailmanmestaruudelle maailmanmestaruuksille essive maailmanmestaruutena maailmanmestaruuksina translative maailmanmestaruudeksi maailmanmestaruuksiksi instructive – maailmanmestaruuksin abessive maailmanmestaruudetta maailmanmestaruuksitta comitative – maailmanmestaruuksineen