meeletöin

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *meelet'oin, equivalent to meele- (“mind”) +‎ -töin. Cognates include Finnish mieletön and Estonian meeletu.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmeːletøi̯n/, [ˈmeːlʲətø̞̆i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmeːletøi̯n/, [ˈme̝ːle̞d̥ø̞i̯n]
• Rhymes: -eːletøi̯n
• Hyphenation: mee‧le‧töin

Adjective

meeletöin

1. mindless

Declension

Declension of meeletöin (type 15/koitoin, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	meeletöin	meelettömät
genitive	meelettömän	meelettömmiin
partitive	meeletöintä, meeletöint	meelettömmiä
illative	meelettömmää	meelettömmii
inessive	meelettömäs	meelettömis
elative	meelettömäst	meelettömist
allative	meelettömälle	meelettömille
adessive	meelettömäl	meelettömil
ablative	meelettömält	meelettömilt
translative	meelettömäks	meelettömiks
essive	meelettömännä, meelettömmään	meelettöminnä, meelettömmiin
exessive1)	meelettömänt	meelettömint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 307