mitoittua

Finnish

Etymology

mitoittaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmitoi̯tːuɑˣ/, [ˈmit̪o̞i̯t̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): mi‧toit‧tu‧a

Verb

mitoittua

1. (intransitive) to be dimensioned

Conjugation

Inflection of mitoittua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mitoitun	en mitoitu	1st sing.	olen mitoittunut	en ole mitoittunut
2nd sing.		mitoitut	et mitoitu	2nd sing.	olet mitoittunut	et ole mitoittunut
3rd sing.		mitoittuu	ei mitoitu	3rd sing.	on mitoittunut	ei ole mitoittunut
1st plur.		mitoitumme	emme mitoitu	1st plur.	olemme mitoittuneet	emme ole mitoittuneet
2nd plur.		mitoitutte	ette mitoitu	2nd plur.	olette mitoittuneet	ette ole mitoittuneet
3rd plur.		mitoittuvat	eivät mitoitu	3rd plur.	ovat mitoittuneet	eivät ole mitoittuneet
passive		mitoitutaan	ei mitoituta	passive	on mitoituttu	ei ole mitoituttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mitoituin	en mitoittunut	1st sing.	olin mitoittunut	en ollut mitoittunut
2nd sing.		mitoituit	et mitoittunut	2nd sing.	olit mitoittunut	et ollut mitoittunut
3rd sing.		mitoittui	ei mitoittunut	3rd sing.	oli mitoittunut	ei ollut mitoittunut
1st plur.		mitoituimme	emme mitoittuneet	1st plur.	olimme mitoittuneet	emme olleet mitoittuneet
2nd plur.		mitoituitte	ette mitoittuneet	2nd plur.	olitte mitoittuneet	ette olleet mitoittuneet
3rd plur.		mitoittuivat	eivät mitoittuneet	3rd plur.	olivat mitoittuneet	eivät olleet mitoittuneet
passive		mitoituttiin	ei mitoituttu	passive	oli mitoituttu	ei ollut mitoituttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mitoittuisin	en mitoittuisi	1st sing.	olisin mitoittunut	en olisi mitoittunut
2nd sing.		mitoittuisit	et mitoittuisi	2nd sing.	olisit mitoittunut	et olisi mitoittunut
3rd sing.		mitoittuisi	ei mitoittuisi	3rd sing.	olisi mitoittunut	ei olisi mitoittunut
1st plur.		mitoittuisimme	emme mitoittuisi	1st plur.	olisimme mitoittuneet	emme olisi mitoittuneet
2nd plur.		mitoittuisitte	ette mitoittuisi	2nd plur.	olisitte mitoittuneet	ette olisi mitoittuneet
3rd plur.		mitoittuisivat	eivät mitoittuisi	3rd plur.	olisivat mitoittuneet	eivät olisi mitoittuneet
passive		mitoituttaisiin	ei mitoituttaisi	passive	olisi mitoituttu	ei olisi mitoituttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mitoitu	älä mitoitu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		mitoittukoon	älköön mitoittuko	3rd sing.	olkoon mitoittunut	älköön olko mitoittunut
1st plur.		mitoittukaamme	älkäämme mitoittuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		mitoittukaa	älkää mitoittuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		mitoittukoot	älkööt mitoittuko	3rd plur.	olkoot mitoittuneet	älkööt olko mitoittuneet
passive		mitoituttakoon	älköön mitoituttako	passive	olkoon mitoituttu	älköön olko mitoituttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mitoittunen	en mitoittune	1st sing.	lienen mitoittunut	en liene mitoittunut
2nd sing.		mitoittunet	et mitoittune	2nd sing.	lienet mitoittunut	et liene mitoittunut
3rd sing.		mitoittunee	ei mitoittune	3rd sing.	lienee mitoittunut	ei liene mitoittunut
1st plur.		mitoittunemme	emme mitoittune	1st plur.	lienemme mitoittuneet	emme liene mitoittuneet
2nd plur.		mitoittunette	ette mitoittune	2nd plur.	lienette mitoittuneet	ette liene mitoittuneet
3rd plur.		mitoittunevat	eivät mitoittune	3rd plur.	lienevät mitoittuneet	eivät liene mitoittuneet
passive		mitoituttaneen	ei mitoituttane	passive	lienee mitoituttu	ei liene mitoituttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mitoittua		present	mitoittuva	mitoituttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mitoittuakseni mitoittuaksemme 2nd mitoittuaksesi mitoittuaksenne 3rd mitoittuakseen mitoittuaksensa		past	mitoittunut	mitoituttu
2nd	inessive2	mitoittuessa	mitoituttaessa	agent3	mitoittuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mitoittuessani mitoittuessamme 2nd mitoittuessasi mitoittuessanne 3rd mitoittuessaan mitoittuessansa		negative	mitoittumaton
	instructive	mitoittuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	mitoittumassa	—
	elative	mitoittumasta	—
	illative	mitoittumaan	—
	adessive	mitoittumalla	—
	abessive	mitoittumatta	—
	instructive	mitoittuman	mitoituttaman
4th4	verbal noun	mitoittuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mitoittumaisillani mitoittumaisillamme 2nd mitoittumaisillasi mitoittumaisillanne 3rd mitoittumaisillaan mitoittumaisillansa