oikeushistoria

Finnish

Etymology

oikeus +‎ historia

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈoi̯keusˌhistoriɑ/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌhis̠to̞ˌriɑ̝]
• Rhymes: -iɑ
• Syllabification^(key): oi‧ke‧us‧his‧to‧ri‧a

Noun

oikeushistoria

1. legal history

Declension

Inflection of oikeushistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		oikeushistoria	oikeushistoriat
genitive		oikeushistorian	oikeushistorioiden oikeushistorioitten
partitive		oikeushistoriaa	oikeushistorioita
illative		oikeushistoriaan	oikeushistorioihin
		singular	plural
nominative		oikeushistoria	oikeushistoriat
accusative	nom.	oikeushistoria	oikeushistoriat
	gen.	oikeushistorian
genitive		oikeushistorian	oikeushistorioiden oikeushistorioitten oikeushistoriainrare
partitive		oikeushistoriaa	oikeushistorioita
inessive		oikeushistoriassa	oikeushistorioissa
elative		oikeushistoriasta	oikeushistorioista
illative		oikeushistoriaan	oikeushistorioihin
adessive		oikeushistorialla	oikeushistorioilla
ablative		oikeushistorialta	oikeushistorioilta
allative		oikeushistorialle	oikeushistorioille
essive		oikeushistoriana	oikeushistorioina
translative		oikeushistoriaksi	oikeushistorioiksi
abessive		oikeushistoriatta	oikeushistorioitta
instructive		—	oikeushistorioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oikeushistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oikeushistoriani oikeushistoriani accusative nom. oikeushistoriani oikeushistoriani gen. oikeushistoriani genitive oikeushistoriani oikeushistorioideni oikeushistorioitteni oikeushistoriainirare partitive oikeushistoriaani oikeushistorioitani inessive oikeushistoriassani oikeushistorioissani elative oikeushistoriastani oikeushistorioistani illative oikeushistoriaani oikeushistorioihini adessive oikeushistoriallani oikeushistorioillani ablative oikeushistorialtani oikeushistorioiltani allative oikeushistorialleni oikeushistorioilleni essive oikeushistorianani oikeushistorioinani translative oikeushistoriakseni oikeushistorioikseni abessive oikeushistoriattani oikeushistorioittani instructive — — comitative — oikeushistorioineni second-person singular possessor singular plural nominative oikeushistoriasi oikeushistoriasi accusative nom. oikeushistoriasi oikeushistoriasi gen. oikeushistoriasi genitive oikeushistoriasi oikeushistorioidesi oikeushistorioittesi oikeushistoriaisirare partitive oikeushistoriaasi oikeushistorioitasi inessive oikeushistoriassasi oikeushistorioissasi elative oikeushistoriastasi oikeushistorioistasi illative oikeushistoriaasi oikeushistorioihisi adessive oikeushistoriallasi oikeushistorioillasi ablative oikeushistorialtasi oikeushistorioiltasi allative oikeushistoriallesi oikeushistorioillesi essive oikeushistorianasi oikeushistorioinasi translative oikeushistoriaksesi oikeushistorioiksesi abessive oikeushistoriattasi oikeushistorioittasi instructive — — comitative — oikeushistorioinesi first-person plural possessor singular plural nominative oikeushistoriamme oikeushistoriamme accusative nom. oikeushistoriamme oikeushistoriamme gen. oikeushistoriamme genitive oikeushistoriamme oikeushistorioidemme oikeushistorioittemme oikeushistoriaimmerare partitive oikeushistoriaamme oikeushistorioitamme inessive oikeushistoriassamme oikeushistorioissamme elative oikeushistoriastamme oikeushistorioistamme illative oikeushistoriaamme oikeushistorioihimme adessive oikeushistoriallamme oikeushistorioillamme ablative oikeushistorialtamme oikeushistorioiltamme allative oikeushistoriallemme oikeushistorioillemme essive oikeushistorianamme oikeushistorioinamme translative oikeushistoriaksemme oikeushistorioiksemme abessive oikeushistoriattamme oikeushistorioittamme instructive — — comitative — oikeushistorioinemme second-person plural possessor singular plural nominative oikeushistorianne oikeushistorianne accusative nom. oikeushistorianne oikeushistorianne gen. oikeushistorianne genitive oikeushistorianne oikeushistorioidenne oikeushistorioittenne oikeushistoriainnerare partitive oikeushistoriaanne oikeushistorioitanne inessive oikeushistoriassanne oikeushistorioissanne elative oikeushistoriastanne oikeushistorioistanne illative oikeushistoriaanne oikeushistorioihinne adessive oikeushistoriallanne oikeushistorioillanne ablative oikeushistorialtanne oikeushistorioiltanne allative oikeushistoriallenne oikeushistorioillenne essive oikeushistoriananne oikeushistorioinanne translative oikeushistoriaksenne oikeushistorioiksenne abessive oikeushistoriattanne oikeushistorioittanne instructive — — comitative — oikeushistorioinenne third-person possessor singular plural nominative oikeushistoriansa oikeushistoriansa accusative nom. oikeushistoriansa oikeushistoriansa gen. oikeushistoriansa genitive oikeushistoriansa oikeushistorioidensa oikeushistorioittensa oikeushistoriainsarare partitive oikeushistoriaansa oikeushistorioitaan oikeushistorioitansa inessive oikeushistoriassaan oikeushistoriassansa oikeushistorioissaan oikeushistorioissansa elative oikeushistoriastaan oikeushistoriastansa oikeushistorioistaan oikeushistorioistansa illative oikeushistoriaansa oikeushistorioihinsa adessive oikeushistoriallaan oikeushistoriallansa oikeushistorioillaan oikeushistorioillansa ablative oikeushistorialtaan oikeushistorialtansa oikeushistorioiltaan oikeushistorioiltansa allative oikeushistorialleen oikeushistoriallensa oikeushistorioilleen oikeushistorioillensa essive oikeushistorianaan oikeushistorianansa oikeushistorioinaan oikeushistorioinansa translative oikeushistoriakseen oikeushistoriaksensa oikeushistorioikseen oikeushistorioiksensa abessive oikeushistoriattaan oikeushistoriattansa oikeushistorioittaan oikeushistorioittansa instructive — — comitative — oikeushistorioineen oikeushistorioinensa

Further reading

• “oikeushistoria”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03