orientoiminen

Finnish

Etymology

orientoida +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈorienˌtoi̯minen/, [ˈo̞rie̞n̪ˌt̪o̞i̯mine̞n]
• Rhymes: -oiminen
• Syllabification^(key): o‧ri‧en‧toi‧mi‧nen

Noun

orientoiminen

1. verbal noun of orientoida
   1. orientating

Declension

Inflection of orientoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		orientoiminen	orientoimiset
genitive		orientoimisen	orientoimisten orientoimisien
partitive		orientoimista	orientoimisia
illative		orientoimiseen	orientoimisiin
		singular	plural
nominative		orientoiminen	orientoimiset
accusative	nom.	orientoiminen	orientoimiset
	gen.	orientoimisen
genitive		orientoimisen	orientoimisten orientoimisien
partitive		orientoimista	orientoimisia
inessive		orientoimisessa	orientoimisissa
elative		orientoimisesta	orientoimisista
illative		orientoimiseen	orientoimisiin
adessive		orientoimisella	orientoimisilla
ablative		orientoimiselta	orientoimisilta
allative		orientoimiselle	orientoimisille
essive		orientoimisena	orientoimisina
translative		orientoimiseksi	orientoimisiksi
abessive		orientoimisetta	orientoimisitta
instructive		—	orientoimisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of orientoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative orientoimiseni orientoimiseni accusative nom. orientoimiseni orientoimiseni gen. orientoimiseni genitive orientoimiseni orientoimisteni orientoimisieni partitive orientoimistani orientoimisiani inessive orientoimisessani orientoimisissani elative orientoimisestani orientoimisistani illative orientoimiseeni orientoimisiini adessive orientoimisellani orientoimisillani ablative orientoimiseltani orientoimisiltani allative orientoimiselleni orientoimisilleni essive orientoimisenani orientoimisinani translative orientoimisekseni orientoimisikseni abessive orientoimisettani orientoimisittani instructive — — comitative — orientoimisineni second-person singular possessor singular plural nominative orientoimisesi orientoimisesi accusative nom. orientoimisesi orientoimisesi gen. orientoimisesi genitive orientoimisesi orientoimistesi orientoimisiesi partitive orientoimistasi orientoimisiasi inessive orientoimisessasi orientoimisissasi elative orientoimisestasi orientoimisistasi illative orientoimiseesi orientoimisiisi adessive orientoimisellasi orientoimisillasi ablative orientoimiseltasi orientoimisiltasi allative orientoimisellesi orientoimisillesi essive orientoimisenasi orientoimisinasi translative orientoimiseksesi orientoimisiksesi abessive orientoimisettasi orientoimisittasi instructive — — comitative — orientoimisinesi first-person plural possessor singular plural nominative orientoimisemme orientoimisemme accusative nom. orientoimisemme orientoimisemme gen. orientoimisemme genitive orientoimisemme orientoimistemme orientoimisiemme partitive orientoimistamme orientoimisiamme inessive orientoimisessamme orientoimisissamme elative orientoimisestamme orientoimisistamme illative orientoimiseemme orientoimisiimme adessive orientoimisellamme orientoimisillamme ablative orientoimiseltamme orientoimisiltamme allative orientoimisellemme orientoimisillemme essive orientoimisenamme orientoimisinamme translative orientoimiseksemme orientoimisiksemme abessive orientoimisettamme orientoimisittamme instructive — — comitative — orientoimisinemme second-person plural possessor singular plural nominative orientoimisenne orientoimisenne accusative nom. orientoimisenne orientoimisenne gen. orientoimisenne genitive orientoimisenne orientoimistenne orientoimisienne partitive orientoimistanne orientoimisianne inessive orientoimisessanne orientoimisissanne elative orientoimisestanne orientoimisistanne illative orientoimiseenne orientoimisiinne adessive orientoimisellanne orientoimisillanne ablative orientoimiseltanne orientoimisiltanne allative orientoimisellenne orientoimisillenne essive orientoimisenanne orientoimisinanne translative orientoimiseksenne orientoimisiksenne abessive orientoimisettanne orientoimisittanne instructive — — comitative — orientoimisinenne third-person possessor singular plural nominative orientoimisensa orientoimisensa accusative nom. orientoimisensa orientoimisensa gen. orientoimisensa genitive orientoimisensa orientoimistensa orientoimisiensa partitive orientoimistaan orientoimistansa orientoimisiaan orientoimisiansa inessive orientoimisessaan orientoimisessansa orientoimisissaan orientoimisissansa elative orientoimisestaan orientoimisestansa orientoimisistaan orientoimisistansa illative orientoimiseensa orientoimisiinsa adessive orientoimisellaan orientoimisellansa orientoimisillaan orientoimisillansa ablative orientoimiseltaan orientoimiseltansa orientoimisiltaan orientoimisiltansa allative orientoimiselleen orientoimisellensa orientoimisilleen orientoimisillensa essive orientoimisenaan orientoimisenansa orientoimisinaan orientoimisinansa translative orientoimisekseen orientoimiseksensa orientoimisikseen orientoimisiksensa abessive orientoimisettaan orientoimisettansa orientoimisittaan orientoimisittansa instructive — — comitative — orientoimisineen orientoimisinensa