palkeenkieli

Finnish

Etymology

palkeen +‎ kieli

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpɑlkeːnˌkie̯li/, [ˈpɑ̝lk̟e̞ːŋˌk̟ie̞̯li]
• Rhymes: -ieli
• Syllabification^(key): pal‧keen‧kie‧li

Noun

palkeenkieli

1. a flap, still attached part of torn off skin, clothes, etc.

Declension

Inflection of palkeenkieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative		palkeenkieli	palkeenkielet
genitive		palkeenkielen	palkeenkielten palkeenkielien
partitive		palkeenkieltä	palkeenkieliä
illative		palkeenkieleen	palkeenkieliin
		singular	plural
nominative		palkeenkieli	palkeenkielet
accusative	nom.	palkeenkieli	palkeenkielet
	gen.	palkeenkielen
genitive		palkeenkielen	palkeenkielten palkeenkielien
partitive		palkeenkieltä	palkeenkieliä
inessive		palkeenkielessä	palkeenkielissä
elative		palkeenkielestä	palkeenkielistä
illative		palkeenkieleen	palkeenkieliin
adessive		palkeenkielellä	palkeenkielillä
ablative		palkeenkieleltä	palkeenkieliltä
allative		palkeenkielelle	palkeenkielille
essive		palkeenkielenä	palkeenkielinä
translative		palkeenkieleksi	palkeenkieliksi
abessive		palkeenkielettä	palkeenkielittä
instructive		—	palkeenkielin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of palkeenkieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative palkeenkieleni palkeenkieleni accusative nom. palkeenkieleni palkeenkieleni gen. palkeenkieleni genitive palkeenkieleni palkeenkielteni palkeenkielieni partitive palkeenkieltäni palkeenkieliäni inessive palkeenkielessäni palkeenkielissäni elative palkeenkielestäni palkeenkielistäni illative palkeenkieleeni palkeenkieliini adessive palkeenkielelläni palkeenkielilläni ablative palkeenkieleltäni palkeenkieliltäni allative palkeenkielelleni palkeenkielilleni essive palkeenkielenäni palkeenkielinäni translative palkeenkielekseni palkeenkielikseni abessive palkeenkielettäni palkeenkielittäni instructive — — comitative — palkeenkielineni second-person singular possessor singular plural nominative palkeenkielesi palkeenkielesi accusative nom. palkeenkielesi palkeenkielesi gen. palkeenkielesi genitive palkeenkielesi palkeenkieltesi palkeenkieliesi partitive palkeenkieltäsi palkeenkieliäsi inessive palkeenkielessäsi palkeenkielissäsi elative palkeenkielestäsi palkeenkielistäsi illative palkeenkieleesi palkeenkieliisi adessive palkeenkielelläsi palkeenkielilläsi ablative palkeenkieleltäsi palkeenkieliltäsi allative palkeenkielellesi palkeenkielillesi essive palkeenkielenäsi palkeenkielinäsi translative palkeenkieleksesi palkeenkieliksesi abessive palkeenkielettäsi palkeenkielittäsi instructive — — comitative — palkeenkielinesi first-person plural possessor singular plural nominative palkeenkielemme palkeenkielemme accusative nom. palkeenkielemme palkeenkielemme gen. palkeenkielemme genitive palkeenkielemme palkeenkieltemme palkeenkieliemme partitive palkeenkieltämme palkeenkieliämme inessive palkeenkielessämme palkeenkielissämme elative palkeenkielestämme palkeenkielistämme illative palkeenkieleemme palkeenkieliimme adessive palkeenkielellämme palkeenkielillämme ablative palkeenkieleltämme palkeenkieliltämme allative palkeenkielellemme palkeenkielillemme essive palkeenkielenämme palkeenkielinämme translative palkeenkieleksemme palkeenkieliksemme abessive palkeenkielettämme palkeenkielittämme instructive — — comitative — palkeenkielinemme second-person plural possessor singular plural nominative palkeenkielenne palkeenkielenne accusative nom. palkeenkielenne palkeenkielenne gen. palkeenkielenne genitive palkeenkielenne palkeenkieltenne palkeenkielienne partitive palkeenkieltänne palkeenkieliänne inessive palkeenkielessänne palkeenkielissänne elative palkeenkielestänne palkeenkielistänne illative palkeenkieleenne palkeenkieliinne adessive palkeenkielellänne palkeenkielillänne ablative palkeenkieleltänne palkeenkieliltänne allative palkeenkielellenne palkeenkielillenne essive palkeenkielenänne palkeenkielinänne translative palkeenkieleksenne palkeenkieliksenne abessive palkeenkielettänne palkeenkielittänne instructive — — comitative — palkeenkielinenne third-person possessor singular plural nominative palkeenkielensä palkeenkielensä accusative nom. palkeenkielensä palkeenkielensä gen. palkeenkielensä genitive palkeenkielensä palkeenkieltensä palkeenkieliensä partitive palkeenkieltään palkeenkieltänsä palkeenkieliään palkeenkieliänsä inessive palkeenkielessään palkeenkielessänsä palkeenkielissään palkeenkielissänsä elative palkeenkielestään palkeenkielestänsä palkeenkielistään palkeenkielistänsä illative palkeenkieleensä palkeenkieliinsä adessive palkeenkielellään palkeenkielellänsä palkeenkielillään palkeenkielillänsä ablative palkeenkieleltään palkeenkieleltänsä palkeenkieliltään palkeenkieliltänsä allative palkeenkielelleen palkeenkielellensä palkeenkielilleen palkeenkielillensä essive palkeenkielenään palkeenkielenänsä palkeenkielinään palkeenkielinänsä translative palkeenkielekseen palkeenkieleksensä palkeenkielikseen palkeenkieliksensä abessive palkeenkielettään palkeenkielettänsä palkeenkielittään palkeenkielittänsä instructive — — comitative — palkeenkielineen palkeenkielinensä

Further reading

• “palkeenkieli”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03