piina
Estonian edit
Noun edit
piina
Finnish edit
Etymology edit
Borrowed from Old Swedish pina, itself borrowed through Middle Low German pīn, pīne, from Latin poena, from Ancient Greek ποινή (poinḗ). Compare Danish pine. Cognate to Estonian piin, Votic piinõ.
Pronunciation edit
Noun edit
piina
Declension edit
Inflection of piina (Kotus type 9/kala, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | piina | piinat | ||
genitive | piinan | piinojen | ||
partitive | piinaa | piinoja | ||
illative | piinaan | piinoihin | ||
singular | plural | |||
nominative | piina | piinat | ||
accusative | nom. | piina | piinat | |
gen. | piinan | |||
genitive | piinan | piinojen piinainrare | ||
partitive | piinaa | piinoja | ||
inessive | piinassa | piinoissa | ||
elative | piinasta | piinoista | ||
illative | piinaan | piinoihin | ||
adessive | piinalla | piinoilla | ||
ablative | piinalta | piinoilta | ||
allative | piinalle | piinoille | ||
essive | piinana | piinoina | ||
translative | piinaksi | piinoiksi | ||
abessive | piinatta | piinoitta | ||
instructive | — | piinoin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms edit
compounds
Related terms edit
Further reading edit
- “piina”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03