Etymology
From Latin positivus, probably via Swedish positiv.
Pronunciation
- Hyphenation: po‧si‧tii‧vi‧nen
Adjective
positiivinen (comparative positiivisempi, superlative positiivisin)
- (physics) Having positive charge.
- Positive (inspiring positive reactions).
Declension
Declension of positiivinen (type nainen)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
positiivinen |
positiiviset |
|---|
| genitive |
positiivisen |
positiivisten
positiivisien |
|---|
| partitive |
positiivista |
positiivisia |
|---|
| accusative |
positiivinen
positiivisen |
positiiviset |
|---|
| inessive |
positiivisessa |
positiivisissa |
|---|
| elative |
positiivisesta |
positiivisista |
|---|
| illative |
positiiviseen |
positiivisiin |
|---|
| adessive |
positiivisella |
positiivisilla |
|---|
| ablative |
positiiviselta |
positiivisilta |
|---|
| allative |
positiiviselle |
positiivisille |
|---|
| essive |
positiivisena |
positiivisina |
|---|
| translative |
positiiviseksi |
positiivisiksi |
|---|
| instructive |
– |
positiivisin |
|---|
| abessive |
positiivisetta |
positiivisitta |
|---|
| comitative |
– |
positiivisine |
|---|
|
Synonyms
Antonyms
Derived terms