rästähäin

Ingrian

Rästähäin (1).

Etymology

From Proto-Finnic *rästäs. Cognates include dialectal Finnish rästäs and Estonian rästas (“thrush”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈræstæhæi̯ne/, [ˈræs̠təhəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈræstæhæi̯n/, [ˈræʃtæhæi̯n]
• Rhymes: -æstæhæi̯n
• Hyphenation: räs‧tä‧häin

Noun

rästähäin

1. fieldfare
2. Short for mustarästähäin (“starling”).

Declension

Declension of rästähäin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	rästähäin	rästähäiset
genitive	rästähäisen	rästähäisiin
partitive	rästähäistä, rästähäist	rästähäisiä
illative	rästähäisee	rästähäisii
inessive	rästähäisees	rästähäisiis
elative	rästähäisest	rästähäisist
allative	rästähäiselle	rästähäisille
adessive	rästähäiseel	rästähäisiil
ablative	rästähäiselt	rästähäisilt
translative	rästähäiseks	rästähäisiks
essive	rästähäisennä, rästähäiseen	rästähäisinnä, rästähäisiin
exessive1)	rästähäisent	rästähäisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• mustarästähäin

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 497