rei'itin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrei̯.itin/, [ˈre̞i̯.it̪in]
• Rhymes: -ei.itin
• Syllabification^(key): rei‧i‧tin

Etymology 1

rei’ittää +‎ -in

Noun

rei’itin

1. hole punch (office tool)

Declension

Inflection of rei’itin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative		rei’itin	rei’ittimet
genitive		rei’ittimen	rei’ittimien rei’itinten
partitive		rei’itintä	rei’ittimiä
illative		rei’ittimeen	rei’ittimiin
		singular	plural
nominative		rei’itin	rei’ittimet
accusative	nom.	rei’itin	rei’ittimet
	gen.	rei’ittimen
genitive		rei’ittimen	rei’ittimien rei’itinten
partitive		rei’itintä	rei’ittimiä
inessive		rei’ittimessä	rei’ittimissä
elative		rei’ittimestä	rei’ittimistä
illative		rei’ittimeen	rei’ittimiin
adessive		rei’ittimellä	rei’ittimillä
ablative		rei’ittimeltä	rei’ittimiltä
allative		rei’ittimelle	rei’ittimille
essive		rei’ittimenä	rei’ittiminä
translative		rei’ittimeksi	rei’ittimiksi
abessive		rei’ittimettä	rei’ittimittä
instructive		—	rei’ittimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rei’itin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rei’ittimeni rei’ittimeni accusative nom. rei’ittimeni rei’ittimeni gen. rei’ittimeni genitive rei’ittimeni rei’ittimieni rei’itinteni partitive rei’itintäni rei’ittimiäni inessive rei’ittimessäni rei’ittimissäni elative rei’ittimestäni rei’ittimistäni illative rei’ittimeeni rei’ittimiini adessive rei’ittimelläni rei’ittimilläni ablative rei’ittimeltäni rei’ittimiltäni allative rei’ittimelleni rei’ittimilleni essive rei’ittimenäni rei’ittiminäni translative rei’ittimekseni rei’ittimikseni abessive rei’ittimettäni rei’ittimittäni instructive — — comitative — rei’ittimineni second-person singular possessor singular plural nominative rei’ittimesi rei’ittimesi accusative nom. rei’ittimesi rei’ittimesi gen. rei’ittimesi genitive rei’ittimesi rei’ittimiesi rei’itintesi partitive rei’itintäsi rei’ittimiäsi inessive rei’ittimessäsi rei’ittimissäsi elative rei’ittimestäsi rei’ittimistäsi illative rei’ittimeesi rei’ittimiisi adessive rei’ittimelläsi rei’ittimilläsi ablative rei’ittimeltäsi rei’ittimiltäsi allative rei’ittimellesi rei’ittimillesi essive rei’ittimenäsi rei’ittiminäsi translative rei’ittimeksesi rei’ittimiksesi abessive rei’ittimettäsi rei’ittimittäsi instructive — — comitative — rei’ittiminesi first-person plural possessor singular plural nominative rei’ittimemme rei’ittimemme accusative nom. rei’ittimemme rei’ittimemme gen. rei’ittimemme genitive rei’ittimemme rei’ittimiemme rei’itintemme partitive rei’itintämme rei’ittimiämme inessive rei’ittimessämme rei’ittimissämme elative rei’ittimestämme rei’ittimistämme illative rei’ittimeemme rei’ittimiimme adessive rei’ittimellämme rei’ittimillämme ablative rei’ittimeltämme rei’ittimiltämme allative rei’ittimellemme rei’ittimillemme essive rei’ittimenämme rei’ittiminämme translative rei’ittimeksemme rei’ittimiksemme abessive rei’ittimettämme rei’ittimittämme instructive — — comitative — rei’ittiminemme second-person plural possessor singular plural nominative rei’ittimenne rei’ittimenne accusative nom. rei’ittimenne rei’ittimenne gen. rei’ittimenne genitive rei’ittimenne rei’ittimienne rei’itintenne partitive rei’itintänne rei’ittimiänne inessive rei’ittimessänne rei’ittimissänne elative rei’ittimestänne rei’ittimistänne illative rei’ittimeenne rei’ittimiinne adessive rei’ittimellänne rei’ittimillänne ablative rei’ittimeltänne rei’ittimiltänne allative rei’ittimellenne rei’ittimillenne essive rei’ittimenänne rei’ittiminänne translative rei’ittimeksenne rei’ittimiksenne abessive rei’ittimettänne rei’ittimittänne instructive — — comitative — rei’ittiminenne third-person possessor singular plural nominative rei’ittimensä rei’ittimensä accusative nom. rei’ittimensä rei’ittimensä gen. rei’ittimensä genitive rei’ittimensä rei’ittimiensä rei’itintensä partitive rei’itintään rei’itintänsä rei’ittimiään rei’ittimiänsä inessive rei’ittimessään rei’ittimessänsä rei’ittimissään rei’ittimissänsä elative rei’ittimestään rei’ittimestänsä rei’ittimistään rei’ittimistänsä illative rei’ittimeensä rei’ittimiinsä adessive rei’ittimellään rei’ittimellänsä rei’ittimillään rei’ittimillänsä ablative rei’ittimeltään rei’ittimeltänsä rei’ittimiltään rei’ittimiltänsä allative rei’ittimelleen rei’ittimellensä rei’ittimilleen rei’ittimillensä essive rei’ittimenään rei’ittimenänsä rei’ittiminään rei’ittiminänsä translative rei’ittimekseen rei’ittimeksensä rei’ittimikseen rei’ittimiksensä abessive rei’ittimettään rei’ittimettänsä rei’ittimittään rei’ittimittänsä instructive — — comitative — rei’ittimineen rei’ittiminensä

Etymology 2

Verb

rei’itin

1. first-person singular past indicative of rei’ittää