rispautua

Finnish

Etymology

rispa +‎ -utua; see rispaantua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrispɑu̯tuɑˣ/, [ˈris̠pɑ̝u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): ris‧pau‧tu‧a

Verb

rispautua

1. (intransitive) Alternative form of rispaantua

Conjugation

Inflection of rispautua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rispaudun	en rispaudu	1st sing.	olen rispautunut	en ole rispautunut
2nd sing.		rispaudut	et rispaudu	2nd sing.	olet rispautunut	et ole rispautunut
3rd sing.		rispautuu	ei rispaudu	3rd sing.	on rispautunut	ei ole rispautunut
1st plur.		rispaudumme	emme rispaudu	1st plur.	olemme rispautuneet	emme ole rispautuneet
2nd plur.		rispaudutte	ette rispaudu	2nd plur.	olette rispautuneet	ette ole rispautuneet
3rd plur.		rispautuvat	eivät rispaudu	3rd plur.	ovat rispautuneet	eivät ole rispautuneet
passive		rispaudutaan	ei rispauduta	passive	on rispauduttu	ei ole rispauduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rispauduin	en rispautunut	1st sing.	olin rispautunut	en ollut rispautunut
2nd sing.		rispauduit	et rispautunut	2nd sing.	olit rispautunut	et ollut rispautunut
3rd sing.		rispautui	ei rispautunut	3rd sing.	oli rispautunut	ei ollut rispautunut
1st plur.		rispauduimme	emme rispautuneet	1st plur.	olimme rispautuneet	emme olleet rispautuneet
2nd plur.		rispauduitte	ette rispautuneet	2nd plur.	olitte rispautuneet	ette olleet rispautuneet
3rd plur.		rispautuivat	eivät rispautuneet	3rd plur.	olivat rispautuneet	eivät olleet rispautuneet
passive		rispauduttiin	ei rispauduttu	passive	oli rispauduttu	ei ollut rispauduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rispautuisin	en rispautuisi	1st sing.	olisin rispautunut	en olisi rispautunut
2nd sing.		rispautuisit	et rispautuisi	2nd sing.	olisit rispautunut	et olisi rispautunut
3rd sing.		rispautuisi	ei rispautuisi	3rd sing.	olisi rispautunut	ei olisi rispautunut
1st plur.		rispautuisimme	emme rispautuisi	1st plur.	olisimme rispautuneet	emme olisi rispautuneet
2nd plur.		rispautuisitte	ette rispautuisi	2nd plur.	olisitte rispautuneet	ette olisi rispautuneet
3rd plur.		rispautuisivat	eivät rispautuisi	3rd plur.	olisivat rispautuneet	eivät olisi rispautuneet
passive		rispauduttaisiin	ei rispauduttaisi	passive	olisi rispauduttu	ei olisi rispauduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rispaudu	älä rispaudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rispautukoon	älköön rispautuko	3rd sing.	olkoon rispautunut	älköön olko rispautunut
1st plur.		rispautukaamme	älkäämme rispautuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		rispautukaa	älkää rispautuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rispautukoot	älkööt rispautuko	3rd plur.	olkoot rispautuneet	älkööt olko rispautuneet
passive		rispauduttakoon	älköön rispauduttako	passive	olkoon rispauduttu	älköön olko rispauduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rispautunen	en rispautune	1st sing.	lienen rispautunut	en liene rispautunut
2nd sing.		rispautunet	et rispautune	2nd sing.	lienet rispautunut	et liene rispautunut
3rd sing.		rispautunee	ei rispautune	3rd sing.	lienee rispautunut	ei liene rispautunut
1st plur.		rispautunemme	emme rispautune	1st plur.	lienemme rispautuneet	emme liene rispautuneet
2nd plur.		rispautunette	ette rispautune	2nd plur.	lienette rispautuneet	ette liene rispautuneet
3rd plur.		rispautunevat	eivät rispautune	3rd plur.	lienevät rispautuneet	eivät liene rispautuneet
passive		rispauduttaneen	ei rispauduttane	passive	lienee rispauduttu	ei liene rispauduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rispautua		present	rispautuva	rispauduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rispautuakseni rispautuaksemme 2nd rispautuaksesi rispautuaksenne 3rd rispautuakseen rispautuaksensa		past	rispautunut	rispauduttu
2nd	inessive2	rispautuessa	rispauduttaessa	agent3	rispautuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rispautuessani rispautuessamme 2nd rispautuessasi rispautuessanne 3rd rispautuessaan rispautuessansa		negative	rispautumaton
	instructive	rispautuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	rispautumassa	—
	elative	rispautumasta	—
	illative	rispautumaan	—
	adessive	rispautumalla	—
	abessive	rispautumatta	—
	instructive	rispautuman	rispauduttaman
4th4	verbal noun	rispautuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rispautumaisillani rispautumaisillamme 2nd rispautumaisillasi rispautumaisillanne 3rd rispautumaisillaan rispautumaisillansa

Further reading

• “rispautua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03